Omakotitalo ja siivous

Kaupallinen yhteistyö: Freska

Osa ehkä muistaakin, kuinka kirjoittelin syksyllä omakotitalon mukanaan tuomista haasteista.

Noh, siinä kirjoituksessa ei tullut mainittua ehkä rassaavimmasta omakotitalopuuhasta, nimittäin koko tämän lukaalin saattamisesta inhimilliseen kuntoon! Siivous on kautta aikojen ollut top1-listani kiistattomalla kärkisijalla. Edellisessä blogissani kirjoitinkin, kuinka minä ja exäni kyllästyimme jatkuvaan siivousriitelyyn ja hankimme siivouspalvelut ulkopuoliselta taholta. Voitin tällöin blogiarvonnasta Freskan kertasiivouksen ja sille tielle jäimme.

Valitettavasti elämänmuutokset ajoivat minut erilleen näistä ihanista siivouksettomista ajoista ja olen jälleen joutunut siivoamaan itse. Neliöitä on tällä hetkellä 140, mikä ei ole aivan valtava määrä, mutta ihan riittävän v-mäinen, mikäli talossa sattuu asumaan kaksi henkilöä, joista kumpikaan ei innostu siivoamisesta pätkääkään. Lisäksi kaikkialle ehtiväinen karvapallokani sotkee paikkoja minkä kerkeää.

Etenkin nyt, kun yritän yhdistää työn, opiskelun ja jonkinasteisen perhe-elämän, ei siivoukselle tahdo jäädä aikaa. Toki aikaa kuluu pyykinpesuun, astianpesukoneen kanssa puljaamiseen, tavaroiden siirtelyyn ja järjestelyyn… Mutta siihen varsinaiseen kunnon pesuun ja kuuraukseen ei kyllä juurikaan ole aikaa. Lähinnä tulee siivottua paniikissa ennen vieraiden tuloa.

Freska hoiti aikanaan kotimme putipuhtaaksi. Hinta saatiin säädettyä sopivaksi, kun tilasimme 1kerta/kk siivouksen ja annoimme siivoojan käyttää meidän siivousvälineitämme. Lisäksi räätälöimme vielä hommaa siivoojan kanssa niin, että hän keskittyi kaikkein ärsyttävimpiin siivouskohteisiin, kuten pölyjenpyyhintä ja lattioiden moppaus ja imurointi. Tarvittaessa saatoimme pyytää siivoojaamme tällä kertaa pesemään uunin tai jääkaapin tai panostamaan vain ikkunoihin. Siivouspalveluihin voi vielä näppärästi käyttää kotitalousvähennystä.

Tuon muutaman tunnin aikana, kun siivooja touhusi talossamme, me olimme töissä tai kävimme kaupungilla. Kotonakin olisi saanut olla, mutta tuntui siltä, että olisin siellä vain tiellä. Se tunne kun puhtaaseen kotiin pääsi, oli ihan mahtava! Miten ihmeessä ne tv-laitteiden ympärillä leijuvat staattiset pölyt saa pois tuosta noin vain? Minä en siinä onnistu vieläkään, siivoojamme teki sen hetkessä.

Freskan pyytäessä yhteistyötä, en epäillyt hetkeäkään. Jos sinullakin on tarve saada siivooja kotiin, kannattaa tämä vaihtoehto pitää mielessä. Itse ainakin suosittelen lämpimästi.

Koti on siellä missä sydän

Viikko sitten olimme äidin ja siskon kanssa Tampereella kädentaitomessuilla. Samalla tuli oltua pari yötä Sokos Hotelli Ilveksessä, jonka ikkunasta nappasin kuvan Tampereen keskustasta. Messut sujuivat hyvin, aamiainen hotellissa oli täydellisyyttä hipova minilettuineen ja muine herkkuineen. Söimme Wanhassa Tapissa, Napolissa ja Plevnassa; kaikissa omissa suosikeissani. Shoppailimme ja vietimme äiti ja tyttäret -laatuaikaa.

Se, mikä kuitenkin sai minut kirjoittamaan tästä blogiin, yllätti itsenikin. Ajaessani perjantaina töiden ja tentin jälkeen Tampereelle tunsin sen. Se tunne vahvistui vain viikonlopun mittaan. Kadut olivat vieraita. Paikat tuttuja, mutta olo vieras. Tajusin, etten enää kaipaa Tampereelle. Miun koti ei oo enää täällä.

Se tunne, oli toisaalta pysäyttävä. Vietin kuitenkin pirkanmaalla (Tampereella, Pirkkalassa ja Ylöjärvellä) aika ison osan aikuiselämästäni. Muutin 2011 joulukuussa ja lähdin 2017 marraskuussa. Tampereella olin itsenäistynyt, käynyt ekaa kertaa oikein virallisesti kunnolla töissä. Elättänyt itseni, aikuistunut. Kokenut suuria tunteita, löytänyt toivottavasti elinikäisiä ystäviä. Mutta minä en enää kuulunut siihen kaupunkiin. Minun kotini on muualla. 

Sunnuntaina kotiin ajellessani oli haikea fiilis. Ihan kuin yksi ajanjakso olisi virallisesti päättynyt, vaikka muutinkin jo yli vuosi sitten muualle. Nyt se oli lopullista. Olen juurtunut uuteen kaupunkiin. Ilta alkoi jo hämärtyä. Turku, ihana nähdä sinut taas.

Syksy näkyy myös kotipihalla

Kotikadulla on yksi pensasaita, jossa kuvastuu koko syksyn väriloisto. Se aita on minun piha-aitani. Keltaisen ja punaisen sävyiset lehdet näyttävät kauniina syyspäivänä mahtavilta. Sateisena syyspäivänä niiden mahtavuus hieman laantuu.

Takapiha ei ole aivan yhtä värikylläinen, mutta syksyn merkkejä on sitäkin enemmän. Kukkapenkit alkavat rapistua lopullisesti. Omenapuut eivät näytä enää kovinkaan kauniilta.

Terassilta on kannettu kaikki ylimääräinen pois. Grilli ja osa kalusteista on jo varastossa.

Vielä hetken luonto tarjoaa parastaan, ennen kuin talvi iskee ja muuttaa kaiken joko synkäksi tai valkoiseksi. Miltähän kotipiha näyttää talvella?

Koti itsessään tuskin muuttuu juurikaan.

Omakotitalon mukanaan tuomaa

cof

cof

 

Piakkoin on alkamassa ensimmäinen talvi omakotitaloasujana. Suhteellisen pihalla asioista olevana, vuosia kerrostalossa asuneena sitä joutuu pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta.

Täytyy miettiä autojen lämmitysratkaisut. Meillä onneksi on paikat molemmille autoille pihassa ja lämppärijohdotkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla viriteltyä. Tänään ostettiin kellokytkimet ja ulkojatkojohto.

Täytyy varautua siihen, että aamulla viiden aikaan töihin lähtiessä piha saattaa olla lumen vallassa. Meillä on kapea käytävämäinen pihaanajo, jossa on oven edessä pieni sivuhaara, jossa autoni on tähän asti ollut. Lumien tultua en taida saada enää taitettua autoani sille paikalle, vaan joudumme parkkeeraamaan automme peräkkäin. Siitä seuraa sitten se ”kumman täytyy lähteä aikaisemmin, laittaa auton taimmaiseksi”.

Ylipäätään koko torppa pitäisi saada jollain keinolla lämmitettyä. Öljy on tilattu ja toimitettu säiliöön, mutta öljykattilan kanssa on ollut pientä hankaluutta. Onneksi varalla on ilmalämpöpumppu ja sähkölläkin saa veden lämmitettyä, jos paniikki iskee.

Kuinka paljon ihminen tarvitseekaan kaikkea puutarhavehjettä! Lumenluontivälineet puuttuvat täysin, sillä vasta saatiin hankittua jatkovarrellinen oksasaha ja puoliksi mädäntyneet omenat odottavat pitkin pihaa muumioitumista, kun ei ikinä kerkeä/jaksa niitä kerätä. Mihin ne edes laittaa, kun ei ole kompostia?

Piti tyhjentää loppukesästä tuo lehtikasa tuolta puukehikosta. No siellähän se on, kun ei ole saanut aikaiseksi vuokrata peräkärryä. Mikäs sen mukavampi kuin edellisten asukkaiden puutarhajätteet. Lisäksi varasto, autokatos ja vaja kaipaavat siivoamista, sillä nekin ovat täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Tokikin heillä oli lupa ne tänne jättää. Varmaan tartteis noi puutarhakalusteet ja grillikin siirtää tuosta säiden armoilta jonnekin sisätiloihin. Autokatokseen ei pääse ajamaan, kun katoksessa könöttää vanha keittiökalusto mikroineen, ruohonleikkuri, fillarit…

Talon toimivuudesta pakkasilla ei ole mitään tietoa. Onko täällä tolkuttoman kylmä? Maksaako lämmitys maltaita? Riittääkö lämmin vesi? Jäätyykö putket? Onko hiekkapiha yhtä liejua? Tuuleeko jokaisesta ikkunanraosta? Olisi ehkä ollut järkevää hankkia takkasydän vanhaan takkaan nyt ennen talven tuloa. Piipunhattukin puuttuu.

Innolla tässä jo talvea odottelee.

 

Tervetulleita vieraita

Viime viikonloppuna saimme ensimmäistä kertaa ystäviä kylään uuteen kotiimme. Viikonloppu olikin mitä mainioin sisältäen pakopelejä, hyvää ruokaa, pöytäfutista, pubeja ja mikä parasta, hyvää seuraa!

Omakotitalossa vieraiden kestitseminen on jotenkin mukavampaa. On tilaa majoittaa kaikki halukkaat tulijat ja vieraille on tarjolla vierashuone ja oma wc. Keittiö on isompi kuin entisissä asunnoissa ja keittiön pöydän ääreen mahtuu pelailemaan lautapelejä porukalla. Myös olohuoneessa on tilaa istua sohvalla, eikä kenenkään tarvitse istua ja syödä lattialla, niin kuin opiskelija-asunnossani.

Luonani ei ole ikinä käynyt paljoa vieraita, mutta nyt on hetkittäinen vierailurypäs, sillä tänään kylään saapuu äitini sekä sisko ja siskon mies. Muutaman viikon päästä tulossa on ystäväni ja kummityttöni. Kuinka mukava nähdä teitä kaikkia, kun kuitenkin blogia lueskelette!

Ehkä joku kerta joku blogimaailmasta tuttu ystäväkin uskaltautuu tapaamaan ja kyläilemään.

Kauppakirjan allekirjoitus

Heissulivei!

Eilen oli sitten sen H-hetken aika! Suunnattiin pankkiin jo aamusta hoitamaan kuntoon laina-asioita, jotta kello 10.00 kaikki olisi valmista. Myyjät saapuivat paikalle, samoin välittäjä, ja kahvittelun ja rupattelun ohessa kirjoiteltiin nimet kauppakirjaan. Pankkivirkailija pyöräytti rahat meidän tilien kautta myyjien pankille, josta ne siirtyivät myyjien tilille. Myös välittäjä sai oman osansa hyvästä työstä.

Mehän otimme siis molemmat oman lainan. Vakuutena lainoissamme olivat talo, valtiontakaus ja omat säästöt. Aika perus kaava siis. Talo omistetaan nyt puoliksi ja rahastosijoittaminen aloitettiin samalla kertaa, jotta saataisiin kerättyä hiukan puskuria mahdollisia tulevia remontteja varten.

Kirjoittelimme nimemme kolmen tunnin aikana niin moneen paperiin, etten olisi eläissäni uskonut. Vaihdoimme samalla kertaa säästöpankin asiakkaaksi, joten jo yksistään se vaihdos työllisti kiitettävästi. Availtiin tilejä, siirreltiin rahoja, allekirjoiteltiin velkakirjoja, panttauksia, lupia… Tutkittiin minkätyyppisiä riskinottajia olemme, mihin kannattaisi sijoittaa, millaista tuottoa voi odottaa ja miten homma arjessa käytännössä tapahtuu.

Kaiken tämän jälkeen pää oli aivan pyörällä, joten oli aika suunnata lounaalle selvittelemään ajatuksia. Uudella talollakin tuli pyörähdettyä katsomassa, mitä sitä oikein tuli ostettua. Samalla kuvasin innokkaille sukulaisille videon talosta. Lähipäivinä pitäisi alkaa muuttamaan pikkuhiljaa, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi.

Maltan tuskin odottaa.

Kuntokartoitus uudessa kodissa

Kuten otsikkokin jo kertoo, kuntokartoitus on pidetty ja edelleen kutsumme kyseistä taloa uudeksi kodiksi. Olemme siis päättäneet talon ostaa huolimatta niistä asioista, joita kuntokartoitus toi esiin.

Kuntokartoituksessa oli läsnä talon nykyiset omistajat, välittäjä, kuntokartoittaja ja me. Aloitettiin kuntokartoittajan tekemällä yleisellä myyjän jututtamisella, jonka jälkeen lähdettiin kiertämään taloa ulkoa päin. Viimeisenä käytiin läpi sisätilat.

Ulkona paljastui ongelmia sadevesien johtamisessa ja salaojissa. Salaojat toimivat, mutta niiden käyttöikä alkaa olla tiensä päässä, joten remppaa on tiedossa. sadevedet puolestaan ohjautuivat liian lähelle talon perustuksia. Piharakennuksesta taloon johdetut vesiputket tulisi myös jossain kohtaa uusia, sillä nekin olivat vanhoja. Piippuun suositeltiin piipunhattua. Lisäksi talon seinässä olevat tuuletusraot olivat osittain tukossa ja ikkunakarmien nurkissa olevia rakoja tulisi tiivistää. Maan alle upotettu öljysäiliö tulisi tsekata ja ulko-oven edustan katos vaihtaa.

Sisätiloissa kylppärissä todettiin hiukan kohonnut kosteusarvo suoraan suihkun alla. Todennäköisesti laatan saumoista oli päässyt vettä vesieristeen ja laatan väliin. Seinään tehty uusi pilari on myös todennäköisesti katkaissut vesieristeen siltä kohdin, mutta onneksi se oli nurkassa, johon vettä ei lasketa. Lattiakaivo oli ruostunut, joten se tulisi puhdistaa.

Keittiössä allaskaapin takaseinässä oli tummentumaa, eli joskus siellä oli jokin putki hiukan valuttanut. Todennäköisesti vesi ei ollut edennyt takalevyä pidemmälle, joten selvinnemme vain levyn vaihdolla. Yläkerran uudesta kylppäristä puuttui tulvakynnys ja kylmän ulkotilan pohjaa täytyy hiukan fiksata, jotta varmistetaan tuuletus.

Paljon on siis pientä (ja vähän suurempaakin) korjailtavaa ja tarkistettavaa. Talon alakerta on alkuperäisessä kunnossa (1980) lähes kokonaan, joten käyttöiät alkavat tulla vastaan putkistoissa. Yläkerta on rakennettu vasta 2006, joten sen kanssa pääsemme vähemmällä. Riskirakenteita ei löytynyt, katto on priimakunnossa ja talo vakaasti paikoillaan. Ulkona on hiukan enemmän hommaa, juurikin vanhojen salaojien ja katolta räystäitä myöten valuvien vesien kanssa. Sadevedet tuppaavat kertymään, joten ne tulisi ainakin ohjata aluksi kauemmas ja jossain vaiheessa sitten uusia koko salaojitus ja samalla maan kaadot kohdilleen. Kun kerran maa silloin möngitään auki, voi varmasti samalla vaihtaa tuon kupariputken, joka veden tuo taloon.

Seuraavaksi kerronkin varmaan jo itse kaupoista, jotka toteutunevat viikolla 16 tai 17.

Tarjouksen tekeminen

Selailtuamme aikamme erilaisia kohteita ympäri Varsinais-Suomea, alkoi jonkinlainen käsitys hintatasosta muodostua. Lisäsimme oikotie-palvelussa ja etuovessa kiinnostavia kohteita suosikki-listalle ja aloimme sen pohjalta tekemään karsintaa. Mielenkiintoinen omakotitalo löytyi ja välittäjä oli valmis pitämään meille yksityisesittelyn talosta.

Esittely sujui hyvin ja talo oli juuri sellainen kuin olimme kuvitelleetkin. Totesimme heti kohteesta lähdettyämme, että tästä kyllä laitetaan tarjous vetämään. Lupa tarjouksen tekemiseen täytyi kuitenkin kysyä pankilta, joka tietenkin oli kiinni viikonlopun. Tunteet alkoivat jo kuumeta, kun huomasimme, että kohdetta esitellään taas heti maanantaina, emmekä me olleet saaneet pankkivirkailijaamme yhteyttä.

Maanantaina soittelimme pankkiin ja jätimme virkailijalle soittopyynnön. Hän ei kuitenkaan soittanut takaisin. Välittäjä soitteli jo kiinnostuneena kuulemaan aiommeko tarjota kohteesta jotain. Tänään tiistaina jätin pankkiin kiireellisen soittopyynnön ja se meni perille. Saimme luvan tarjota ja kävimme kirjoittamassa virallisen ostotarjouksen äskettäin välittäjän toimistolla.

Myyjällä on huomiseen asti aikaa hyväksyä tai hylätä tarjous tai tehdä jonkinlainen vastatarjous. Jännitystä pidetään siis edelleen yllä. Tarjouksemme oli alle pyyntihinnan mutta kohtuullinen, joten tilanne voi kääntyä mihin suuntaan tahansa.

Pidetään kaikki peukkuja.

Oman kodin valinta

Jaarittelen edelleen aiheesta: oma koti, mutta se on tällä hetkellä aikalailla arkea hallitseva asia työn ja nukkumisen lisäksi.

Lainaneuvotteluja ollaan käyty edelleen eri pankkien kanssa, tänään neuvoteltiin 1,5h erään pankin kanssa ja päästiin aika hyvään tulokseen. Jäi hyvä mieli siitä.

Viime viikonloppuna kävimme Naantalissa ajelemassa autolla ja katselemassa myynnissä olevia taloja päältäpäin autosta käsin. Kävimme myös Raisiossa eräässä asuntonäytössä, jossa kovahintainen talo ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta meihin. 250 000 euroa ja vain hädintuskin kohtalaisessa kunnossa olevat sisäpinnat yhdistettynä minimaaliseen pihaan eivät olleet sen väärti.

Toiseenkin näyttöön oli tarkoitus mennä, mutta kohde sijaitsi sellaisessa rinteessä, kapealla tiellä, että innostus loppui nopeasti. Automme oli jo jumissa pihatiellä ja väkeä tunki paikalle koko ajan lisää niin, että päätimme poistua kotiin suunnittelemaan uusia näyttöreissuja. Jos takavetoisella autolla ei meinaa päästä pihaan, ei koti sovi meille. Miten sinne pääsisi muuttoautolla?

Muutama ihana kohde on löytynyt Mynämäeltä, mutta jotenkin talon ostaminen sieltä hirvittää. Taloja siltä alueelta on todella vaikea saada kaupaksi, mikäli sellainen tilanne tulisi. Olisiko siellä kuitenkin liian vähän palveluja meille? Ilmoitimme välittäjälle olevamme kiinnostuneita yksityisnäytöstä erään Mynämäen kohteen suhteen, mutta välittäjästä ei ole kuulunut.

Torstaina käymme katsomassa erästä omakotitaloa Turussa. Kohde vaikuttaa tähän mennessä lupaavimmalta hinnan, sijainnin ja koon huomioonottaen. Toivottavasti siitä saataisiin meille unelmien koti.

Oma koti – lainan kilpailutus

Kirjoitin jo aiemmin haaveesta ostaa omakotitalo. Silloin kaikki oli vielä melko häilyvää, mutta nyt olemme oikeasti ottaneet askeleen kohti omaa kotia. Laitoimme miehen kanssa eri pankeille lainakyselyitä tuossa viime viikolla ja nyt alkuviikosta on puhelin pirissyt. Ensi viikolle on jo sovittu pari lainaneuvotteluaikaa, joten homma etenee ainakin jossain määrin.

Eri taloja on katseltu toistaiseksi vielä netin välityksellä. Koemme, että paikanpäälle näyttöihin kannattaa lähteä vasta, kun lainalupaus on taskussa. Budjettimme on rajallinen, mutta kyllä silläkin omakotitalon saa, kun on valmis hiukan tinkimään asioista.

Etenevät asiat (niin asuntoasiat kuin kevätkin) tuovat hyvän mielen. Pitkän talven jälkeen alkaa taas aurinko paistaa.

Jäämme odottelemaan kevättä ja lainatarjouksia.