Nämä viikot ennen työn loppumista ja muuttoa ovat aivan uskomattoman kuormittavia henkisesti. Tuntuu, että on ihan kamalasti kaikkea tehtävää, jota ei kuitenkaan voi tehdä aivan vielä. Mies muutti jo työnsä perässä Varsinais-Suomeen ja painaa pitkää päivää uudessa firmassa. Oma viikonloppuni on kulunut lojuessa sohvalla ja nukuessa aivan liian pitkiä päiväunia vain aikaa tappaakseni.
Olen kokkaillut jääkaapista ja kuiva-ainekaapista löytyvistä jämistä erikoisia safkoja, jotka lähes poikkeuksetta ovat lentäneet roskiin. Ajattelen, että nyt täytyy syödä muuton tieltä kaikki epämääräinen pois kaapeista. Kuten lahjaksi saadut suolakurkut ja hillo.
Olen jonkinlaisessa ”maanis-depressiivisessä tilassa”, välillä raivokkaasti siivoten ja pakaten, ja välillä apatiaan vaipuen. Kani raapii lattioita kuin viimeistä päivää ja hamsteri puree juomapulloaan niin, että rouske kuuluu. Olemme koko pesue siis täydessä kaaoksessa.
Onneksi huomenna on työpäivä!
Hallamaa 