Vuosi 2018: yhteenveto

Minulla on joskus raivostuttavakin tapa pitää kiinni tietyistä perinteistä. Yksi niistä on jokaisen blogivuoden lopussa tehtävä yhteenveto, jossa summaan vuoden blogipostauksiani. Vuosi 2018 oli tapahtumarikas, vaikkei se aina blogipäivityksinä näkynytkään. Jotain sain kuitenkin tännekin raapusteltua.

Tammikuu: Sain mahtavan aktiivisuuskellon, joka tosin ei sitten kestänyt putoamista kaakelilattialle. Vieläkin nakertaa. Sain raavittua kasaan viimeiset avoimen yliopiston opinnot ja kertoilin miten olen yhdistänyt perussairauteni ja työnteon. Kävin kierroksen Tyksissä kaikissa laitteissa ja päätin alkaa oman ajankäyttöni herraksi.

Helmikuu: Intoilin penkkiurheilusta, joka on pysynyt intohimoni kohteena vuosikaudet. Ensimmäiset orastavat keskustelut oman asunnon ostamisesta päätyivät bloginkin puolelle. Fiilistelin myös tulevaa yhteishakua, vaikka väsymys painoikin.

Maaliskuu: Omakoti-projekti alkoi lainaneuvotteluilla ja -kilpailutuksella. Kirjoitin oman kodin valinnasta ja asuntonäytöistä. Ihana talo löytyi ja teimme tarjouksen. Edelleen pyörin väsymyksen kourissa.

Huhtikuu: Lomailtiin pääsiäisen kunniaksi. Uudessa kodissa tehtiin kuntokartoitus ja allekirjoitettiin ostopaperit. Aurinkoinen päivä kului Naantalissa. Kirosin myös pääsykokeita ja pelkäsin, etten kelpaa opiskelijaksi.

Toukokuu: Ihan mahtava päivä Kustavissa. Kriiseilin muutosta, töistä, pakkaamisesta, tietokoneen rikkoutumisesta…Kerroin myös miten ensimmäiset pääsykokeet sujuivat.

Kesäkuu: Heräsin tuskaiseen yöhön, jolloin kontaktoin jo Tyksiäkin. Kirjoitin myös migreenistä. Vastailin kesäkysymyksiin, emojihaasteeseen ja pohdiskelin Stellan laulajan kuolemaa. Kävimme miehen kanssa Yyterissä ja sain tietää päässeeni kouluun.

Heinäkuu: Kertailin kuluneen vuoden tapahtumia ja pohdin miten sitä on selvinnyt siitä pyörityksestä. Kertoilin myös kesäkuulumisia tulikuumasta autosta Tallinnan romantiikkapakettiin.

Elokuu: Kertoilin IBS:stä sairautena. Vedin yhteen menneisyyteni kuntosalit, joita olikin kertynyt. Paljastin lukijoille sotkuisen kotini. Jännitin uuden koulun alkua ja kerroin ekoista koulupäivistä. Mietin elämässä etenemistä.

Syyskuu: Aloitin lyhennetyt työviikot. Meillä kävi ystäviä kylässä uudessa kodissa. Blogini täytti vuoden täällä WordPressissä. Kertoilin mitä kaikkea omakotitalo onkaan mukanaantuonut. Kriiseilin uuden alan mukanaan tuomista ulkonäkövaatimuksista.

Lokakuu: Tartuin blogisiskohaasteeseen. Kaaduin pahasti portaissa ja kävin ampuradalla fiilistelemässä. Kuvailin syksyisiä maisemia kotipihalla. Puhuin suosikkiaiheestani eli rahasta ja tulojen puolittumisesta opiskelujen myötä. Jaoin myös tuoreimmat terveyskuulumiset.

Marraskuu: Sain valmiiksi minun tarinani-kirjan. Kiukuttelin palkallisten lomien puutteen vuoksi. Yllätyin miehen kosinnasta ja reissutyöleskeydestä. Sain elämäni ensimmäiset tikit ja koin Tampereella mullistavia tunteita.

Joulukuu: Kerroin miten käy, kun yhdistää työn ja opiskelun. Juhlin ensimmäistä kertaa elämässäni kaksia pikkujouluja. Loppukuu menikin sitten yskän kourissa kituessa.

Blogi täytti vuoden

Täällä wordpressin alustalla on nyt sitten tullut lojuttua vuosi ja viikko. Pienellä porukalla siirryttiin Lilystä luomaan omaa maailmaamme ja viime päivinä yksivuotis-postauksia onkin ilmaantunut useampia.

Elämä on mullistunut ja muuttunut, totta kai. Minullahan se ei koskaan ole kovinkaan tasaista ja seesteistä, vaan aina tapahtuu jotain. Muuttoja, töitä, kouluja, suhteita… Kaikkea on kahlailtu läpi vuosien varrella, eikä mennyt vuosi jäänyt yhtään huonommaksi.

Kirjoittelu on välillä hiipunut, koska on niin kiire tai writers block päällä. Ahkerasti kuitenkin lueskelen muiden blogeja ja koitan välillä täräyttää muutaman nasevan kommentinkin. Kommentoijia ja seuraajia on tällä alustalla huomattavasti vähemmän kuin Lilyssä, mutta ne muutamat seuraajat ovat sitäkin tärkeämpiä ja tutumpia.

Aiheet pyörivät varmasti tulevanakin vuonna pitkälti samojen teemojen ympärillä: kirjoitan kodista, arjesta, työstä, opinnoista, ihmissuhteista, ketutuksesta, väsymyksestä ja reissuista.

Ehkä keksin vielä jotain uuttakin.

 

 

Hullunmyllyä

Viimeinen vuosi on ollut aikamoista hullunmyllyä. Viime vuoden toukokuussa aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja kesäkuussa hän muutti luokseni Ylöjärvelle. Olin sen kesän lomautettuna, mies työttömänä. Palasin töihin elokuussa, mies sai syyskuussa töitä Varsinais-Suomesta. Irtisanouduin töistä, aloin hankkia uutta luotettavampaa autoa ja mies ravasi Turussa etsimässä meille asuntoa. Asunto löytyi ja mies muutti sinne minun vielä suorittaessani työsopimustani loppuun. Marraskuun alussa olin vapaa muuttamaan miehen perässä Turkuun.

Muutto vei mehut, niin kuin muutot aina. Ajattelin levätä, mutta jo marraskuun lopussa aloitin uuden työn Postissa. Uusi työ uudella alalla, kokemattomuuden tuomat virheet, joulukorttirumba ja pakettien jäätävä määrä saivat tämän postilaisen pään pyörälle. Päivät venyivät ja venyivät, jotta sain postit ihmisten laatikoihin. Ylityöt eivät olleet pakollisia, mutta ajatus kasaantuvista edellisten päivien posteista ja periaate siitä, että ihmisten kuuluu saada postinsa ajoivat eteenpäin. Mies sai moottoritiellä rekan kylkeensä ja olin vähällä menettää kaiken. Jouluna lomailtiin aivan pakolliset pyhät, eikä yhtään enempää.

Joulun jälkeen opettelin pikaisella aikataululla pari uutta jakopiiriä. Ajoin pari kertaa ojaan, kolarin ja pelkäsin kuollakseni, että jotain vakavampaa sattuu liukkailla maaseututeillä. Mies ajoi pitkiä työmatkoja lukuisina pimeinä aamuina. Alettiin puhua ikiomasta kodista vuokrakämpän sijaan. Jouduin sairaalaan vatsakipujen takia ja makasin tiputuksessa pelko perseessä. Kivun syy ei selvinnyt veri- eikä virtsakokeissa, ei tietokonetomografiassa eikä ultrassa. Pääsin kotiin toipumaan.

Päätin hakea opiskelemaan, sillä alanvaihto oli ollut mielessä jo kauan. Osallistuin korkeakoulujen yhteishakuun ja pääsykokeita odotellessa kilpailutettiin asuntolainaa tarjoavia pankkeja. Käytiin asuntonäytöissä ja ostaa päräytettiin omakotitalo. Paperishow vei ikuisuuksia ja töistä oli otettava vapaata kuntokartoitusta ja pankkiasioita varten. Nimet saatiin papereihin ja muuttoa alettiin valmistella. Lukuisia soitteluita sähkö-, netti-, jätehuoltoasioissa.

Anoin töistä kaksi palkatonta viikkoa lukulomaa pääsykokeita varten. Ekasta viikosta lomaa jäi 3 päivää, kun kahtena päivänä minut hälyytettiin töihin. Samalla tehtiin muutto kolmiosta omakotitaloon. Yritin lukea pääsykokeisiin minkä kerkesin, mutta uusi koti vei suurimman osan ajasta. Siivottiin vanhaa kotia, palauteltiin avaimia ja järjesteltiin tavaroita paikoilleen. Kutsu ensimmäisiin pääsykokeisiin saapui.

Palkaton vapaa töistä ja suorittamaan koetta toukokuussa. Parin viikon tauko ja toinen koe kesäkuun puolella. Koti ja piha vaativat oman aikansa. Ruoho on leikattava, eivätkä verhot käyneet vanhoihin tankoihin. Huonekaluja on osteltu ja rahastosijoittaminen pankin kanssa sovittu. Koitan lopettaa vanhat tilini, mutta se ei onnistu. Tarvitaan lukuisia allekirjoituksia ja hälyytän jopa isän pankkiin allekirjoittamaan nimensä vanhan autolainan uuteen takauspaperiin. Miehen auto vaatii huoltoa ja vakuutuslaskuni on yli 600e. Ahdistun.

Heinäkuussa mies lomailee pari viikkoa. Minä painan lomatonta kesää töissä, jossa kaikki muut ovat vuorollaan lomalla. Koitan ajatella rahaa ja nauttia samalla kauniista kesäpäivistä. Kotiin tullessa nukahdan sohvalle.

Täytän ensi perjantaina 30.

 

Vuosi 2017 pähkinänkuoressa

Lueskelin tänään pitkästä aikaa muiden bloggaajien tekstejä. Huomasin, että iso osa viimeisimmistä bloggauksista veti jollain lailla yhteen kuluneen vuoden asioita. Oli parhaat kosmetiikkalöydöt, parhaat kirjat, kuluneen vuoden lempparihetket…

Niinpä päätin itsekin hiukan muistella mitä sitä oikein on tapahtunutkaan vuonna 2017.

Vuosi 2016 päättyi eroon ex-miehestäni ja uusi vuosi alkoikin tammikuussa uusilla kuvioilla. Muutin uuteen kaupunkiin, elämäni ensimmäiseen yksiöön. Käsittelin paljon eroa, olin rikki ja hajalla. Uusi koti tuntui tyhjältä ja elämä epäonnistuneelta.

Helmikuussa rahat olivat loppu ja sinkkuarjen menot kaatuivat päälle. Palasin joululöhöilyn jälkeen taas opiskelujen pariin, tietysti samalla iltapäiväkerhotätinä töitä tehden. Aloin hakea kesäksi töitä tajuttuani, että joudun taivasalle, jollei rahaa jostain tipu myös koulujen kesäloman aikana.

Maaliskuussa avauduin edellisessä blogissani ulkonäköasioista ja siitä, miten toisilla tuntuu olevan oikeus kommentoida muiden ulkonäköä negatiivisessa mielessä. Kävin elämäni ensimmäisillä ja melko varmasti viimeisillä Tinder-treffeillä, niin eksoottinen kokemus se oli. Haikein mielin luovuin lopullisesti ja virallisesti minun ja exäni yhteisestä asumisoikeusasunnosta ja kuittasin näin itseni velattomaksi.

Huhtikuussa auto meni paskaksi. Maksoin itseni kipeäksi, kun yritin saada ajokkiani kuntoon. Tapasin kuitenkin pitkästä aikaa myös ihmisiä, vanhoja ystäviä, ja viihdyin. Sain töissä kuraa niskaan eräältä asiakkaalta syyttä suotta, mutta työstressi nollaantui perheen kanssa pääsiäislomalla.

Toukokuussa vappu toi elämääni uuden miehen ja samoilla vauhdeilla uuden parisuhteen. Olin huikean onnellinen; uusi ihana mies ja kesä tulossa. Lupauduin töihin taas seuraavallekin lukukaudelle pomon kysellessä halukkuudesta jatkaa taas yksi vuosi määräaikaisessa työsuhteessa.

Kesäkuussa alkoikin sitten kesäloma. Olin heti sairaana poskiontelontulehduksessa, jonka jälkeen en muuten olekaan sairastellut pahemmin. Mies lopetti työnsä, laittoi asuntonsa myyntiin ja muutti luokseni pieneen yksiöön. Reissasimme koko kuukauden pikin Suomea, koska molemmat olimme vailla töitä.

Heinäkuu jatkui lomamerkeissä. Vierailimme muunmuassa Tallinnassa. Katsoimme kaikki mahdolliset pesäpallo-ottelut livenä, kävimme Imatralla Itä-länsi-tapahtumassa ja vietimme allekirjoittaneen syntymäpäiviä.

Elokuussa koitti aika palata töihin. Mies alkoi etsiä itselleen työpaikkaa ja minä palasin vanhaan työhöni. Uusi lapsiryhmä osoittautui mukavaksi ja työ oli kaikin puolin leppoisaa aiempiin vuosiin verrattuna.

Syyskuussa loin tämän uuden blogin. Meno vanhalla blogialustalla kärjistyi sellaiseksi mainossotkuksi, että siitä oli päästävä. Blogimuutto oli toki mielessä, jo aiemminkin. Mies sai töitä, tosin ei asuinpaikkakunnaltamme, vaan lähes kahden tunnin ajomatkan päästä. Aloimme etsiä kuumeisesti asuntoa Turusta, minä irtisanouduin töistä ja pakkailin tavaroita muuttoa varten. Kamalan kiireinen ja epävarma aikakausi.

Lokakuu toi mukanaan vielä tiukemman arkihässäköinnin, kun asuimme miehen kanssa eri paikkakunnilla ja ajelimme ees taas muuttotavaroiden tai toistemme vuoksi. Sain tietää, että työi päättyvät virallisesti kuun loppuun. Fiilistelin suosikkikahvilassani persikkajääteen ja pikkusuolaisten herkkujen parissa useana aamuna.

Marraskuussa minustakin viimein tuli turkulainen. Vanha koti jäi taakse pikkuhiljaa ja sitäkin hiljaa itsekseni kriiseilin. Taas yksi elämänvaihe oli takanapäin ”menetettyäni” pitkäaikaisen työni ja vanhan kotiseutuni. Aloin tuntea paineista siitä, että olin työttömänä kotona, kun mies teki pitkää päivää töissä. Koitin suorittaa rästiin jääneitä opintoja ja olla muutenkin hyödyksi. Vietettiin ihan mahtavia läksiäisiä upealla porukalla ja käytiin tuulettumassa messuilla.

Joulukuu on ollut taas suuren muutoksen kuukausi. Aloitin marraskuun viimeisenä päivänä uudessa työpaikassani Postilla. Koko kuukausi on mennyt oppiessa, opetellessa, mokaillessa, väsyneenä, märissä sukissa, säässä kuin säässä. Päivät ovat venyneet töissä pitkiksi ja aikaa on ollut vähän. Mieskin joutui pahaan autokolariin vielä juuri kun elämä alkoi palata uomiinsa. Joulu onneksi antoi pienen huilaustauon kaiken tämän kaaoksen keskelle. Näin perhettä ja sukua, söin kaikkea mitä mieli teki ja lepäsin tekemättä mitään.

Nyt, kun huomenna koittaa se hetki, että vuosi vaihtuu, en oikein osaa kuvailla tätä tunnetta. Tämä vuosi, jos mikä, on ollut helvetinmoista vuoristorataa ja minä olen vain koittanut pysyä kyydissä. Olen laiminlyönyt lähes kaikkia ja kaikkea. Olen eronnut ja löytänyt rakkauden. Olen muuttanut ees taas, irtisanoutunut, aloittanut uuden työn, koittanut opiskella vielä viimeisillä kalkkiviivoilla. Olen sisustanut, haaveillut, kärsinyt. Katsonut aivan liikaa televisiosarjoja ja liikkunut aivan liian vähän. Syönyt kuin pieni porsas, nukkunut välillä kolme- ja välillä kolmetoistatuntisia yöunia.

Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi.

Kuten Tommy Tabermann aikanaan kirjoitti: ”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!”

Oikein hyvää tulevaa vuotta kaikille!