Muitakin kuulumisia

Jotta tää blogi ei menis ihan pelkäksi raskaus- ja diabetesavautumiseksi, postailen nyt ihan muita kuulumisia. Kesä on täällä, juhannus vietetty ja enää vähän päälle kaksi viikkoa miehen kesälomaan.

Juhannus sujui oikein mallikkaasti perheen parissa. Suuntasimme kaakkois-suomeen vanhempieni luokse mökkeilemään. Paikalle saapui myös siskoni, joka oli tehnyt meille juhannusherkuksi oikein maittavan mangojuustokakun. Ruoka oli muutenkin hyvää ja sitä piisasi; söin myös kesän ensimmäisen Vedyn, joka kyllä aina saa aikaiseksi sellaisen kesäisen fiiliksen.

Juhannusaattoiltana satamassa oli väkeä kuin meren mutaa. Tivoli pyöri, vaikka ilta oli jo pitkällä ja ihmiset istuivat ravintolalaivojen terasseilla tai satamatorin kojujen äärellä. Välittömiä karjalaisia, joiden seassa näkyi ja kuului muutama muualtakin tullut. Hyvin sovittiin sekaan me varsinais-suomalaisetkin.

Muuten alkukesään ovat kuuluneet tuoreet herneet, marjat ja pehmisjäätelö, jota ilokseni voin taas syödä monien vuosien tauon jälkeen. Olen myös päässyt kokeilemaan muutamia erilaisia mocktaileja, kun pepsi max ja zero cola ovat alkaneet tylsistyttää.

Viime viikonloppuna käväisimme Tampereella ihan ilman ennakkosuunnittelua. Varasimme aamupäivällä omppuhotellista huoneen ja laitoimme matkalta viestiä kummityttöni äidille. Heille sopi tapaaminen ja kävimmekin Ideaparkissa syömässä ja kiertelemässä hetken. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.

Tsekkasimme sisään hotelliin ja lähdimme käymään Hämeenkadulla sijaitsevassa Pella’s cafessa, jossa oli oikein kunnon rivi herkullisen näköisiä juustokakkuja. Siinä ”kahvitelessamme” tuli mieleen ottaa yhteyttä ystäväämme, jonka tapasimmekin illan päätteeksi Cafe Euroopassa mocktailien ja muiden virvokkeiden parissa. Todella terapeuttista päästä avautumaan ja juttelemaan pitkästä aikaa taas kaikesta. Kyllä ystävät ovat sitten kultaakin kalliimpia. Harmi, ettei Turkuun ole oikein siunaantunut läheisiä koulukavereita lukuunottamatta.

Tuleva viikonloppu menee kotosalla, vaikka tarkoitus oli lähteä alunperin Seinäjoelle pesäpallon itä-länsi-viikonloppuun. Kahtena aikaisempana vuonna olemme siellä käyneet ja aivan mahtavia tapahtumia ovat silloin järjestäneet sekä Imatra että Joensuu. Nyt, kun ottelut kerrankin pelataan täällä länsirannikolla päin, emme uskalla lähteä enää tuollaiselle reissulle tässä vaiheessa raskautta. Lisäksi on luvattu paikkapaikoin aika kurjaa säätä, joten pelit näkyvät meillä television välityksellä. Jos aikaa jää, niin viikonloppuna voisi myös koota tuon pinnasängyn tuosta eteisestä kuleskelemasta ja tilaa viemästä.

Liian kuuma…

…nimittäin töissä ilmastoimattomassa autossa. Ihan helvettiä.

Kotona ilmalämpöpumpun alla on oikein mukava olla.

Kuuma on myös yöllä, mutta muutettuamme vierashuoneeseen, jossa on avattava ikkuna ja tornituuletin, olemme pärjänneet.

Tänä kesänä ei juurikaan ole lomailtu, vaan töitä on painettu tiukkaan tahtiin. Ehdimme kuitenkin käydä juhannuksena Lappeenrannassa moikkaamassa minun sukuani, Joensuussa pesäpallon itä-länsiottelussa oikein hotelliyön kera. Yyterissä uittamassa varpaita, useamman kerran Naantalissa katselemassa sataman ja vanhan kaupungin meininkiä.

Lisäksi sain mieheltäni 30-vuotislahjaksi ihanan romantiikkasviittipaketin Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Tuo reissu oli koko kesän kohokohta. Tuli käytyä Tallinnan eläintarhassa, kauppakeskuksissa (Ülemiste, Rocca al Mare, Viru) ja nähtyä myös tornipuiston kukkaistutuksia ja vanhaa kaupunkia noin yleisesti.

Miten tämä nyt liittyy kuumuuteen? No voi piru, että oli kuuma kävellä 6 km eläintarhaan ja vielä monta tuntia elukoita katsellen. Etenkin kun mies oli ilmoittanut aamulla, että ”korkeintaan illalla vähän aurinko paistaa”. Paistoi koko päivän ja minä olin mustissa pitkissä housuissa ja mustassa t-paidassa liikkeellä, sillä edellinen päivä oli sateinen ja viileä. En muista koska olisin ilahtunut niin paljon mäkkärissä kun ison aterian tilaaja sai ilmaisen fantapullon kaupan päälle. Syötiin kuin porsaat (iiisot ateriat, jädet ja ne ilmaisfantapullot) ja paikalliset katsoivat meitä huvittuneina.

Takaisin päin otimme jo taksin. Tuona päivänä poltin itseni ensimmäistä kertaa tältä kesältä. Rintakehä ja niska paloivat ja näytti vähän kuin minulla olisi kauluri kaulassa. Tänään palanut iho alkoi irtoilla, kun hikoilin taas töissä litratolkulla.

 

Yyterissä

sdr

cof

Olen ehkä joskus lapsena pistäytynyt Yyterissä vanhempieni kanssa. Se on kuitenkin tapahtunut niin, etten sitä enää muista. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun mieheni ehdotti viikonloppuna Laitilan munamarkkinoilla ollessamme, josko suuntaisimme samalla reissulla myös Yyterin hiekkarannalle kävelemään.

Sää oli kovin viileä, mutta jonkin verran ihmisiä otti silti aurinkoa. Vain muutamat uskaltautuivat uimaan tuulen ja aaltojen sekaan. Me riisuimme kengät ja nautimme hiekasta jalkojen alla. Kävelimme rantaa pitkin ja kävimme huuhtomassa jalkoja merivedessä.

Suuntasimme mitä ilmeisemmin jonnekin väärälle rantakaistaleelle, sillä yhä enemmän alkoi näkyä ihmisiä ilman rihmankiertämää. Oli siellä meitä vaatteellisiakin, ja jotkut olivat innostuneet vesilautailemaan. Hurjan näköistä menoa.

Yyteriin on ehdottomasti päästävä myöhemmin kesällä uudelleen, mielellään hiukan lämpimämmän sään turvin, jotta uskaltautuisi uimaankin. Toivon, etteivät juhannusjuhlijat sotke koko rantaa ihan kamalaan kuntoon. Nytkin hiukan pelotti, ettei vain pehmeässä hiekassa ole lasinsiruja, vaikkei mistään sellaisesta ollut viitteitä. Pidetään luonto puhtaana juhlinnasta huolimatta.

 

 

Kesäpäivä Kustavissa

ptr

ptr

Vaikka otsikko onkin sangen ajatuksia herättävä, niin ei tuo lauantaipäivä Kustavissa nyt aivan kustava ollut. Päin vastoin, päivä oli oikein onnistunut. Ajeltiin miehen kanssa Vartsalan lossille, jossa ehdittiin odotella hyvä tovi auringosta ja merestä nauttien. Muutama valokuvaki tuli otettua.

Ihmisiä oli liikkeellä kivasti, ei ruuhkaksi asti, mutta niin, että lossi ei paljon joutunut seisoskelemaan odottelemassa väkeä kyytiin. Lossimatkalla on muuten aivan mahtavat pokemon-apajat. Olen taas kevään myötä aloittanut pokemonjahdin, jotta saisin itseäni tsempattua liikkeelle.

Vuosnainen siinti määränpäänämme, sillä sinne teimme ensimmäisen reissumme noin vuosi sitten, tuoreena parina. Kävimme Vuosnaisten meriasemalla syömässä pizzat ja juomassa samanlaisen Kanes-pullon kuin viimeeksikin. Otimme samanlaisen kuvan Vuosnaisten satamassa, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Puhuimme matkustaisesta, tulevaisuudesta ja kesästä.

Ehkä tästä reissusta tulee pidemmänkin ajan perinne.

Joulu saa tulla

Tänään tehtyäni viimeisen työpäivän, alkoi vihdoin tuntua siltä, että joulu on tulossa. Olen ollut liian väsynyt ja kiireinen miettimään mitään joulujuttuja. Konemaisesti ostetut lahjat, laatikosta paikoilleen lätkäistyt koristeet ja miehen äidin leipomusten pakastaminen ja syöminen… Siinä jouluni tähän asti.

Huomenna auton nokka suuntaa kuitenkin kohti kaakkoista Suomea, jossa sukujoulu jo odottaa. Ei mitään suurta, vain vanhemmat ja sisko miehineen, vierailut mummoloissa. Suunnitelmat eivät ole maata mullistavat ja hyvä niin, sillä, nyt kaikkein eniten kaipaan lepoa, rauhoittumista, palautumista jouluviikon työkaaoksesta ja ennen kaikkea pitkiä hitaita aamuja, jolloin ei ole pakko nousta klo 05.00.

Lounais-Suomesta on lumet jo sulaneet ja ilmeisesti aika mustaksi jää joulu tällä nurkalla. Toivottavasti idemmässä on valkoinen joulu, ihan jo tunnelman vuoksi.

Nauttikaa kaikki joulusta ja olkaa varovaisia liikenteessä. Palataan joulun jälkeen asiaan.

Irtiottoja

Tämän hetken suosikkijuttuja on pienet irtiotot arjesta. Viime viikonloppuna päätimme lähteä käymään Tuurin kyläkaupassa katselemassa, millaista tarjontaa siellä on näin ennen joulua. Usein tulee käytyä Tuurissa niin sanotusti hyvien säiden aikana, eli alkusyksystä, loppukeväästä tai kesällä.

Kovinkaan talvinen ei maisema kuitenkaan ollut, vaikka eletään jo marraskuun loppua. Sen verran pitkäksi matka kuitenkin osoittautui, että päätimme jo aamulla, että jossain on majoituttava yön yli. Aluksi meillä oli nimittäin ollut kunnianhimoinen suunnitelma pistäytyä Tuurissa päiväseltään. Onneksi järki voitti ja varasimme jo ajoissa majapaikan Seinäjoen Sokos Hotelli Lakeudesta.

Tuuri oli tavalliseen tapaan täynnä porukkaa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että se olisi estänyt meitä kiertelemästä ja shoppailemasta sydämemme kyllyydestä. Miehen suosikki edelliseltä kerralta, paikallinen burgerimestakin tuli koettua ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä tähän vierailuun. Pimeys oli jo laskeutunut, vaikka kello hipoi viittä, kun ajaa hurautimme hotellille.

Hotellissa kaikki sujui moitteettomasti. Huone oli täydellinen ja kompakti tällaiseen yhden yön lepoon ja hotellin alakerran yhteydessä oleva baari täytti tarpeemme mainiosti. Oli aikaa siemailla juotavia ja jutella ihan kunnolla, ilman arjen velvollisuuksia. Yöllä kipaisimme vielä paikallisesta Hesburgerista iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

Hotellin aamiainen oli herkullinen ja pieni tyrnishotti oli kiva erikoisuus, jollaisia harvoin löytää ketjuhotelleista. Sämpylät, tuoremehu, jugurtti marjojen kera ja pieni mustikkapiirakapala tekivät aamiaisesta oikein miellyttävän kokemuksen. Hotellihuoneesas ehti vielä hetken hengähtää ennen kotimatkaa.

Paluumatkalla kävimme vielä vaihtamassa kuulumisia ystävän kanssa ja Ideaparkissa syömässä ja shoppailemassa. Viikonloppu meni nopeasti hyvässä seurassa ja oikein harmitti, että arki koitti taas. Tällaiset irtiotot kuitenkin antavat mahdollisuuden poistua kotiympyröistä ja koen, että ne myös vahvistavat parisuhdetta.

Harrastatteko te muut tällaisia extemporereissuja?