Oma koti ja pyykkijärjestelyt

Smaragdi astu harhaan -blogista teki kivan päivityksen, jossa on tarkoitus kuvata oma koti juuri nyt, sellaisena kun se on. Yleensä bloggaajat ottavat esteettisesti kauniita asuntokuvia, jossa kaikki on vimpan päälle. Tämä postaus ei ole niitä kuvia täynnä. Sen sijaan tässä esitellään sitä, miten laiska nahjus olenkaan viime päivinä ollut ja miten mielenkiintoisia pyykkiratkaisuja meillä onkaan…

 

Ensimmäinen kuva on olohuoneesta. Vaatteita lojuu sohvalla ja nojatuolissa.

Toisessa kuvassa, joka kuvaa keittiötämme, on puhtaiden vaatteiden säilytyspaikkana keittiön pöytä. Kyllä…

Kolmas kuva on takkahuoneesta, joka on pyykkihuoltomme mekka ja jonne pyykkiteline niin mukavasti mahtuu. Vieressä on kylppäri, jossa pesukone sijaitsee.

Eteisessä on ulkovaatesäilytys, mutta keskellä lattiaa myös Tallinnan reissun matkalaukku, josta on purkamatta miehen vaatteet.

Vierashuone, jonne olen kertonut meidän siirtyneen kuumuutta pakoon. Vain yhdet rintaliivit.

Yläkerran oleskelutilassa levällään oleva parisuhdepeli, muttei ainoatakaan vaatetta!

Yläkerran hylätty makkari, jossa miehen puhtaita vaatteita sängyllä lojumassa.

Kuvista puuttuvat 2xvessa, kylpyhuone, sauna, salahuone, VAATEhuone ja kanin huone. Näistä vain vaatehuoneessa on jokunen vaate (ne jotka eivät loju pitkin asuntoa…)

Semmoinen koti meillä 😀

Maaliskuuta kohti

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.

 

Uusia haaveita

Viime aikoina ollaan useamman kerran päädytty keskustelemaan oman kodin ostamisesta. Olisiko se järkevää, tulisiko liian kalliiksi? Iso laina pelottaa, vaikka todennäköisesti asumiskulumme kuukausitasolla pienenisivät, kun pääsisimme eroon vuokralla lojumisesta. Omaa asuntoa maksaa kuitenkin itselleen ja joskus siitä voi saada rahansa poiskin halutessaan, mikäli elämäntilanne muuttuu.

Miehen työ mahdollistaisi sen, että lainaa saattaisi pankista herua. Minulla on määräaikainen duuni, mutta olen aloittanut nuorena asp-säästämisen, joka mahdollistaa tämän köyhälistön jäsenen osallistumisen lainanottoon. Lainatarjouksia pitäisi alkaa kilpailuttaa, että tietäisi realistisen rajan sille, millaisia asuntoja voi edes katsella. Kynnys vain tuntuu suurelta.

Mielessä on ollut omakotitalo. Suoraan vuokrakerrostalosta omakotitaloon muutto voi kuulostaa ”hurjalta”, etenkin kun parisuhde on vielä tuore. Mielummin sitä silti makselisi lainaa pois kun vuokraa jonnekin taivaantuuliin. Mies on jo kerran omistanut kerrostalokämpän, eikä halua sellaista enää. Minä olen asunut rivitalossa kerran, eikä sekään viehätä ajatuksena kerrostaloa enempää.

Kaikki on vielä päässä sekaisin asian tiimoilta. Melkoista perehtymistä asuntoasiat kyllä vaativat meiltä molemmilta, ettei tule ostettua mitään kamalaa pommia.

Jakakaa tyypit omia asunnonostokokemuksianne! Tarvitsen vertaistukea, jo tässä vaiheessa.

Hyvästi vanha koti

Viime kuukausien raskain asia on ollut muuton lisäksi kaikki vanhaan kotiin liittyvä säätö. Ensin pari kuukautta kestänyt pikkuhiljaa etenevä pakkaaminen, jatkuva kaaos laatikoiden ja muun sälän keskellä. Uuteen kotiin muuton jälkeen kaikki viikonloput vienyt ravaaminen vanhalla kodilla hakemassa viimeisiä tavaroita, tyhjentämässä varastoa, organisoimassa kaatopaikkakuormaa…

Toissasunnuntaina saatiin kuitenkin asunto täysin tyhjäksi ja vielä siivottuakin. Silloin tippui suuri taakka hartioilta. Kun asuntoa vuokrannut firma vielä keksi, että meidän täytyy kaiken muutto- ja siivousrumban keskellä alkaa jo esitellä asuntoa mahdollisille uusille asukkaille, oli helvetti hetkellisesti irti. Puhelin soi vähän väliä, eikä asunnon esittely ollut mikään yksinkertainen asia, kun sattuu asumaan jo 200 kilometrin päässä.  Osa esittelyistä hoidettiin puhelimessa kuvaillen, osa paikanpäällä sotkun keskellä.

Nyt nämä haasteet ovat takanapäin ja vuokrafirman luvatessa korjata kanin syömät lattialistat omatoimisesti vähentäen siihen käytetyn summan takuuvuokrasta, katosi sekin ongelma yllättäen yhdellä puhelinsoitolla. Viime sunnuntaina vietiin ystävälle asunnon avaimet, jotta hän voi ne tämän viikon aikana palauttaa meidän puolestamme.

Niinpä kaikki on ohi. Viikkojen kriiseily ja piina, jotka ovat venyttäneet oman pinnan lisäksi parisuhdetta. Miehen kanssa kahdestaan ajetut muuttokuormat, kannetut tavarat, pakatut laatikot… Usko on ollut koetuksella monta kertaa.

En halua taas hetkeen muuttaa.

Vanhalla kodilla

Eilen ajoin Turusta vanhalle kodille. Olin tilannut kaatopaikkakuljetuksen Repsikka-palvelulta, jotta sain pois nurkista rikkinäisen pyykkitelineen, kanin syömän sohvan, auringossa kulahtaneen terassipöydän, ex-mieheni exän sotkemat tuolit ja käsiinhajoavan opiskeluaikaisen kirjahyllyn.

Vanha koti näytti tyhjältä, yksinäiseltä ja hylätyltä. Sen lisäksi, että se oli likainen ja pölyinen sekä aivan täynnä kaninkarvapalloja. (Miellyttävä yllätys paljastui sohvan alta.)

Kamppeet saatiin nosteltua pakettiautoon, joka suuntasi kaatopaikalle. Itse lähdin samalla ovenavauksella palauttamaan yliopiston kirjastoon toisiksi viimeisen esseen lähdekirjallisuutta. 10/11 esseetä tehty ja pian journalistiikan ja viestinnän opinnotkin ovat ohi. Kaikki muuttuu; koti, työtilanne, opiskelut… Ja minä niiden mukana.

Tunnelmia muuton jälkeen

Huh, nyt se on sitten vihdoin tehty. Tuo painajaisia jo viikkoja aiheuttanut muutto! Uusi koti on vielä kovin sekainen, eikä ole päästy laittamaan kaikkia huonekaluja paikoilleen, mutta kyllä suurin urakka on nyt takana.

Muutto suoritettiin viikonlopun aikana, miehen kanssa kahdestaan. Tavarat olivat painavia, hankalan muotoisia ja inhottavia kantaa. Niin vain jotenkin saatiin tavarat liikkumaan paikasta toiseen.

Suurena apuna oli Aurarentistä vuokrattu paku, joka urhoollisesti kuljetti meitä pirkanmaan ja varsinais-suomen väliä. Vaikka osa tavaroista on edelleen vanhalla kämpällä, kuten unohtamamme grilli ja mikro, on olo suhteellisen helpottunut. Pieniä takaiskuja koimme, kun vuodesta 2008 palvellut hylly tuli tiensä päähän ja pakatessamme kuormaa vartioimatta ollut kani ehti purra television virtajohdon poikki. Uuden kodin 75,5 neliötä tuntuvat tällä hetkellä lähes yhtä tilavilta kuin vanhan kodin 49 neliötä, mutta kyllä niitä kulkuväyliä tässä pikkuhiljaa alkaa muodostua.

Ikeasta on tulossa uusi neljän henkilön kulmasohva ja vanhan hyllyn tilalle vähän vastaavanlainen, johon saadaan taas tavaroita laitettua. Nukuttuamme muuton keskellä Hyytelöksi ristimällämme ilmapatjalla, tuntuu oma sänky nyt taivaallisen hyvältä. Pyykki- ja astianpesukone rallattavat päivät pitkät, kun muuton keskellä pyörineet astiat ja likapyykit saadaan viimein pestyä.

Lemmiki ovat kotiutuneet hyvin, kanin pientä ripulointia lukuunottamatta, ja aurinko paistaa. Mikäs tässä on ollessa valmiissa maailmassa.

Muuttokuvioita

Oma esittelytekstini on siinä mielessä aikaansa edellä, että emme ole miehen kanssa vielä muuttaneet Turkuun. Muutto tapahtuu kyllä miehen osalta ensi kuun alussa ja minun osaltani sitten, kun nykyiseen työpaikkaani saadaan hankittua uusi työntekijä tilalleni. Tänään allekirjoitettiin uuden asunnon vuokrasoppari, joten edistystä kyllä tapahtuu, vaikkei ollenkaan niin nopeasti kuin haluaisin.

Meidät vie Turkuun miehen uusi työ. Alkukesästä tutustumani mies tuli jäädäkseen, otti loparit työstään ja muutti perässäni pirkanmaalle. Nyt kun miehelle tarjoutui mahdollisuus päästä tekemään unelmiensa työtä, olen valmis jättämään oman työni ja muuttamaan puolestaan hänen mukanaan uuteen kaupunkiin.

Päätös oli oikeastaan helppo, vaikka omalla tavallani olen jo kotiutunut pirkanmaalle, jossa on tullut asusteltua vuoden 2011 joulukuusta asti. Hyviä ystäviä jää taas jälkeen, niin kuin jäi aikoinaan muuttaessani synnyinkaupungistani opiskelukaupunkiin ja opiskelukaupungista pirkanmaalle. Somen kautta on helppo pitää yhteyttä ja uusi koti mahdollistaa myös kyläilyt.

Nykyinen työni on sellainen, etten oikein koe olevani omalla alallani. Turkuun muutto antaa mahdollisuuden kokeilla jotakin uutta joko työn tai opiskelun muodossa. Vaaka alkaa kallistua siihen suuntaan, että opiskelen itselleni täysin uuden ammatin, mutta aika näyttää.

Kaikenkaikkiaan vaikka muuttaminen on aina enemmän tai vähemmän aikaavievää ja hermoja raastavaa, on silti kiva päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä. Turku kaupunkina tarjoaa varmasti meille kaiken sen, mitä tarvitsemme, enkä malta odottaa tunnelmallisia iltoja uudessa kodissa tai Aurajoen rannalla.