Maaliskuuta kohti

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.

 

Uusia haaveita

Viime aikoina ollaan useamman kerran päädytty keskustelemaan oman kodin ostamisesta. Olisiko se järkevää, tulisiko liian kalliiksi? Iso laina pelottaa, vaikka todennäköisesti asumiskulumme kuukausitasolla pienenisivät, kun pääsisimme eroon vuokralla lojumisesta. Omaa asuntoa maksaa kuitenkin itselleen ja joskus siitä voi saada rahansa poiskin halutessaan, mikäli elämäntilanne muuttuu.

Miehen työ mahdollistaisi sen, että lainaa saattaisi pankista herua. Minulla on määräaikainen duuni, mutta olen aloittanut nuorena asp-säästämisen, joka mahdollistaa tämän köyhälistön jäsenen osallistumisen lainanottoon. Lainatarjouksia pitäisi alkaa kilpailuttaa, että tietäisi realistisen rajan sille, millaisia asuntoja voi edes katsella. Kynnys vain tuntuu suurelta.

Mielessä on ollut omakotitalo. Suoraan vuokrakerrostalosta omakotitaloon muutto voi kuulostaa ”hurjalta”, etenkin kun parisuhde on vielä tuore. Mielummin sitä silti makselisi lainaa pois kun vuokraa jonnekin taivaantuuliin. Mies on jo kerran omistanut kerrostalokämpän, eikä halua sellaista enää. Minä olen asunut rivitalossa kerran, eikä sekään viehätä ajatuksena kerrostaloa enempää.

Kaikki on vielä päässä sekaisin asian tiimoilta. Melkoista perehtymistä asuntoasiat kyllä vaativat meiltä molemmilta, ettei tule ostettua mitään kamalaa pommia.

Jakakaa tyypit omia asunnonostokokemuksianne! Tarvitsen vertaistukea, jo tässä vaiheessa.

Intohimoni penkkiurheilu

Oma kiinnostukseni penkkiurheiluun on alkanut todella nuorena. Meillä kotona katsottiin aktiivisesti formuloita, yleisurheilua, mäkihyppyä, hiihtoa ja televisioituja urheilukisoja. Pienempänä käytiin paikanpäällä katsomassa lähinnä jääkiekkoa, mutta teini-iässä seurasin silloisessa kotikaupungissani laajasti eri palloilulajeja kuten koripalloa, kaukalopalloa, salibandyä ja jalkapalloa. Toki jääkiekko on aina ollut erityisessä asemassa suosikki lajina, mutta muutama vuosi sitten se sai kovan haastajan pesäpallosta.

Tampereella vietetyt kesät kuluivat Kaupin pesäpallokentän katsomossa. Yhteisöllisyys, rento meininki ja hyvät pelit saivat minut jopa hankkimaan kausikortin kahtena viimeisenä pirkanmaalla vietettynä kesänä. Nyt turkulaisena minun on matkattava Pöytyälle asti, mikäli haluan nähdä edes ykköspesistä, pesäpallon divarisarjaa.

Jääkiekon katselu on siirtynyt kotisohvalle. Yli 5 vuotta sitten hankittu kanavapaketti takaa sen, että näen suosikkijoukkueeni SaiPan jääkiekkomatsit suorana. Silti kaipaan yhä hallin tunnelmaa ja yhteisöllistä fiilistä, jota ei aina meinaa korvata se, että kotisohvalta katsoessa voi napostella herkkuja, kenenkään pää ei ole edessä, vieressä ei ole ääliömäistä vastustajanfania, kanavapaketti tulee suhteessa paljon halvemmaksi…

Edelleen joukkuelajien lisäksi seuraan mielelläni mm. ampumahiihtoa, yleisurheilua ja elektronista urheilua. Maailmanmestaruudesta kisatessa tai olympialaisten hengessä seuraan melkein lajia kuin lajia. Cheerleading, alamäkiluistelu, pöytätennis, miekkailu, kouluratsastus… Mitä vain televisio sattuu lähettämään, minä olen jättisohvallani valmiina.

 

Seuraako sinä jotain urheilua? Mikä laji on vienyt sydämesi? Sana on vapaa.