Kun yhdistää työn ja opiskelun

Muutamalla muullakin on saattanut käydä mielessä työn ja opiskelun yhdistäminen. Tiedän useamman alanvaihtajan jo täältä blogimaailmastakin. Ajatus siitä, että voi opiskelun ohessa tienata oman elantonsa ja unohtaa opintotuella kitkuttelun on houkuttava ja johti siihen, että itsekin päätin hakea viime keväänä ammattikorkeakouluun. 

Nyt takana alkaa olla ensimmäinen lukukausi. Voin lämpimästi suositella unohtamaan haaveet työn ja koulun yhdistämisestä! No ei vaan. Tässä yhdistelmässä on monia hyviä puolia. 

Kun yhdistää työn ja opiskelun:

  • Ei ole enää vapaa-ajanvietto-ongelmia. Ei ole vapaa-aikaakaan
  • Ei ole aikaa riidellä kumppanin kanssa
  • Voi vedota kiireeseen ihan kaikissa tilanteissa. Samalla välttää illanistujaiset yms. turhuudet
  • Voi lykätä hammaslääkäriaikaa tai luomenpoistoa ikuisuuden, koska on aamu kuudesta alkaen töissä ja iltapäivät ja illat ”koulussa”
  • Ei ole aikaa tuhlata, ellei satu hurahtamaan nettishoppailuun. Kivijalkakauppoihin ei ehdi. 
  • Ei ole joulustressiä, kun niitä kolmea pyhäpäivää odottaa lähinnä kuin kuuta nousevaa jo ihan vaan nukkumisen kannalta
  • Ei juurikaan vaikeuksia nukahtaa; väsymystä riittää
  • Huomaa olevansa työpaikalla korvaamaton ja tärkeä, koska kaikki surkuttelevat jatkuvia koulupäiväpoissaoloja
  • Voi kohtuullisella omatunnolla syödä kaikkea moskaa, koska ei ehdi kokata. Kotiinkuljetuksella tuotava pizza on jees, koska ei ehdi kauppaan
sdr

Kaksi päivää töitä takana

Huhhuh!

En ole vielä koskaan tehnyt töitä, jossa olisi noin paljon tehtävää. Tarkoitan, ettei minkäänlaista ajatusta lorvailulle, muulle elämälle tai kellonajalle tarvitse suoda. Koko ajan on puuhaa ja aloittelijana (lue: hitaana) huomaan jääväni jatkuvasti jälkeen ja joudun painamaan hommia kahta kauheammin.

Toisaalta päivät menevät vauhdilla ja ensimmäistä taukoa alkaa katselemaan vasta, kun kaikki ympäriltä ovat mystisesti kadonneet jonnekin. Porukka löytyy taukotuvasta juomasta toista tai kolmatta kupillista.

Päädyin siis töihin Postille ja voin sanoa, että hetki hetkeltä ymmärrän paremmin postia koetelleita kriisejä, kuten jouluruuhkia, täysiä pakettiautomaatteja, kadonneita posteja, ruohonleikkuu-uutisointia… You name it! Porukka painaa niska limassa hommia ja silti on kiire ja ylipitkiä päiviä. Ymmärrän, että joku posti voi joutua harhaan siinä helvetillisessä postimäärässä, jota itsekin katselen ja käsittelen päivittäin. Joku postiluukku saattaa kolahtaa tai jäädä raolleen, joku paketti on saattanut päätyä kauempaan pakettiautomaattiin. Pääasia nyt kuitenkin on, että tavara liikkuu ja sitä määrää voi olla monen asiaan perehtymättömän vaikea edes tajuta.

Itse närkästyin viimeeksi tällä viikolla, kun omalle ovimatolleni ei ollut laskeutunut keskiviikon mainoksia lainkaan. Myöskään kirjepostia ei ole näkynyt juurikaan parin viime viikon aikana. Välillä posti on ruttuista ja jopa repaleista. Välillä posti tulee liian myöhään. Nämä kiukunaiheet ovat luonnollisia ja usein on tullut naureskeltua postin toiminnalle. Uskon sen kuitenkin kohdallani jatkossa vähenevän.

Tähän alle voitte lukijat avautua suurimmista postia koskevista kriiseistänne.