Minä ja kuntosalit

IMG_20180724_162502_230.jpg

Kaiken tämän kesähikoilun ja -hössötyksen lisäksi mieheni päätti aloittaa kuntoilun. Hänelle lenkkeily ja kuntosali ovat suhteellisen luonnollisia asioita, ja niin niiden kai pitäisi olla minullekin.

Olen elämäni aikana liittynyt laskujeni mukaan kuudelle eri kuntosalille. Ensimmäinen liittyminen tapahtui minun vielä asuessa Lappeenrannassa. Kaveri oli käynyt kuntosalin ilmaisessa ”keskustelutilaisuudessa”, jossa kaupitellaan niin maan pirusti sitä jäsenyyttä. Lisäksi siellä bustattiin joku ystävä, joka sai kutsun samanlaiseen tilaisuuteen. Tämä ystävä olin minä.

Ensimmäinen salini oli hieno, jokaisella lämmittelylaitteella oli oma telkkari, josta saattoi katsella juuri haluamaansa kanavaa. Lisäksi naisille oli oma pieni sali, jos kaipasi mielummin sinne. Muutamia kertoja siellä tuli rampattua telkkaria katselemassa ja pt:n ohjeilla puntteja nostelemassa. muutto Mikkeliin kuitenkin katkaisi jäsenyyden.

Seuraava kuntosali-into iski vasta Tampereelle muutettua. Olin työtön ja minulla oli liikaa aikaa. Jouduin taas puhelinmarkkinoinnin ja ilmaisen kokeilun pauloihin, mutta sain onneksi rajattua kokeiluni vain kahden kuukauden jäsenyyteen vuoden sijaan. Sali oli tarkoitettu vain naisille. Siellä oli solariumit, infrapunasaunat, pelit ja pensselit. Siellä katsottiin usein kieroon ja supateltiin tyttöporukoilla nurkissa. Kaksi kuukautta riitti.

Kolmas sali löytyi työpaikan kautta, kun satuin saamaan ilmaisen 10 kerran kokeilun työnantajani toimesta. Parin työkaverin kanssa käytiinkin pienellä, lähinnä vanhuksille tarkoitetulla salilla se 10 kertaa. Sali oli hiljainen, intiimi ja viihtyisä. Crosstraineriin joutui jonottamaan, mikäli salilla oli joku muukin. Olisin halunnut jatkaa sopimusta, mutta koko pulju meni konkkaan meidän 10 kertamme jälkeen.

Neljäs sali oli valtava ja halpa. Kyseisessä firmassa asioin jopa kahdessa eri toimipisteessä muutettuani Tampereelta Pirkkalaan. Sali oli aina tupaten täynnä edullisuutensa vuoksi. Laitteita oli onneksi kohtalaisen paljon, joten kävin välillä jopa melko ahkerastikin. Tämän salin valtasivat lopulta maahanmuuttajat ja alkoi tuntua, ettei minulla ollut enää asiaa kyseiseen paikkaan.

Vaihdoin lennosta viereiselle salille, eli sali numero 5:lle. Ehkä yksi suurimmista suosikeistani kiitos wellness-avain-systeemin, ilmaisten kehonkoostumusmittausten ja ilmaisen personaltrainerin. Salin sijainti oli hiukan huono, sillä muutin Ylöjärvelle kesken sopimuskauden. Käynnit vähenivät kerta kerralta, kunnes sain houkuteltua uuden kumppanini mukaan salille. Tämäkin into loppui lyhyeen, sillä muutimme Turkuun.

Nyt on siis salin numero kuusi aika. Siellä on sama wellness-avain, mutta muut palvelut maksavat hynää. Sali on kotoisa, mitä nyt ilmastointi oli rikki juuri tuossa helteillä, kun kävin koeajamassa salin. Lisäksi avaimeni johtaa aivan väärän henkilön tietoihin. Tätä asiaa minun tulisi tällä viikolla mennä selvittelemään, sillä haluan omat statsini näkyviin, kun puurran paita hiessä kuntopyörällä. Annan paikalle vielä mahdollisuuden, vaikka sekään ei kyllä osu minkään kulkureittini varrelle, mutta on sentään kohtuuhintainen.

Ylipäätänsä saleiluintoni on aika kausittaista. Saan ajatuksen siitä, että kroppa on plösö ja se on laitettava ruotuun. Tämän jälkeen surffaan kuntosalien sivuilla, ostan jäsenyyden ja käyn into piukassa treenaamassa muutaman viikon (näillä tämän kesän helteillä parin viikon intotreenijaksokin meni kotona maatessa). Motivaatio on laskusuuntainen viimeistään kuukauden päästä. Palaan kuitenkin aina salille sen helppouden ja sitomattomuuden vuoksi. Ehkä joskus vielä pääsen siihen rytmiin ja euforiatilaan, jota kaikki kovasti hehkuttavat.

 

 

Intohimoni penkkiurheilu

2017-07-02 12.41.25

Oma kiinnostukseni penkkiurheiluun on alkanut todella nuorena. Meillä kotona katsottiin aktiivisesti formuloita, yleisurheilua, mäkihyppyä, hiihtoa ja televisioituja urheilukisoja. Pienempänä käytiin paikanpäällä katsomassa lähinnä jääkiekkoa, mutta teini-iässä seurasin silloisessa kotikaupungissani laajasti eri palloilulajeja kuten koripalloa, kaukalopalloa, salibandyä ja jalkapalloa. Toki jääkiekko on aina ollut erityisessä asemassa suosikki lajina, mutta muutama vuosi sitten se sai kovan haastajan pesäpallosta.

Tampereella vietetyt kesät kuluivat Kaupin pesäpallokentän katsomossa. Yhteisöllisyys, rento meininki ja hyvät pelit saivat minut jopa hankkimaan kausikortin kahtena viimeisenä pirkanmaalla vietettynä kesänä. Nyt turkulaisena minun on matkattava Pöytyälle asti, mikäli haluan nähdä edes ykköspesistä, pesäpallon divarisarjaa.

Jääkiekon katselu on siirtynyt kotisohvalle. Yli 5 vuotta sitten hankittu kanavapaketti takaa sen, että näen suosikkijoukkueeni SaiPan jääkiekkomatsit suorana. Silti kaipaan yhä hallin tunnelmaa ja yhteisöllistä fiilistä, jota ei aina meinaa korvata se, että kotisohvalta katsoessa voi napostella herkkuja, kenenkään pää ei ole edessä, vieressä ei ole ääliömäistä vastustajanfania, kanavapaketti tulee suhteessa paljon halvemmaksi…

2017-09-02 18.23.05

Edelleen joukkuelajien lisäksi seuraan mielelläni mm. ampumahiihtoa, yleisurheilua ja elektronista urheilua. Maailmanmestaruudesta kisatessa tai olympialaisten hengessä seuraan melkein lajia kuin lajia. Cheerleading, alamäkiluistelu, pöytätennis, miekkailu, kouluratsastus… Mitä vain televisio sattuu lähettämään, minä olen jättisohvallani valmiina.

 

Seuraako sinä jotain urheilua? Mikä laji on vienyt sydämesi? Sana on vapaa.