Tämä hetki

Koska elämä on ollut viimeisen kuukauden ajan yhtä pakkaamista, muuttamista, viimeisiä työviikkoja, huonoja talvikelejä, vaihdettuja ja tämän päivän myötä myös puhjenneita renkaita, on tärkeää pysähtyä nauttimaan niistä pienistä hyvistä hetkistä, kun kaikki tuntuu olevan ihan okei.

Tämä hetki on sellainen. Puhjennut rengas on korjattu, jäähtynyt pizza syöty, viimeinen työpäivä häämöttää huomenna edessä ja muuttokin on jo ensi viikonloppuna. Riisun puristavat vaatteet, keitän mukin teetä, avaan tallenteelta tämänpäiväisen Isä Brown -jakson, nappaan viimeisen Jaffakeksin ja haistatan pitkät rästissä oleville opiskeluhommille.

Elämä on tässä, minä olen tässä.

Harmituksia

Viime aikoina on toisinaan turhauttanut ja harmittanut. Stressi on kasaantunut aika suureksi, sillä muuton myötä on liikaa ajateltavaa.

Harmitusta ja turhautumista ovat aiheuttaneet muunmuassa seuraavat asiat:

• Blogiarvontavoittaja ei jättänyt minkäänlaisia yhteystietoja, eikä siis tiedä, että on voittanut. -> En pääse postittamaan voittoa.
• Työt päättyvät ja olo tuntuu petturimaiselta, kun lähden kesken sopimuskauden ja jätän muut enemmän ja vähemmän pulaan.
• Muutto on rapian viikon kuluttua, eivätkä kaikki huonekalut tule mahtumaan yhteen kuormaan.
• Aikaa ei tunnu riittävän kenellekään ja ne hetket, kun aikaa olisi, lojun sohvalla mässäilemässä.
• Asiat, joita piti tehdä syksyllä, jäävät tekemättä.
• Opiskeluista puuttuu vielä kolme esseetä, jotka eivät mitenkään valmistu ennen muuttoa.
• Kani pissi uuden auton etupenkille ensimmäisellä ajoreissulla kuljetuskopan raosta kaikista pyyheviritelmistä huolimatta.
• Ajattelin syödä tällä viikolla kevyemmin ja tein salaattia. Se maistui ihan p*skalta ja heitin sen roskiin. Ei rosepippureita fetajuustoliemeen kiitos!
• Työkkäri painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Samoin kaikenlaiset sähköfirmat, lehtimyyjät, elisateliadna-kaupustelijat.
• Elisan kaupustelijan kanssa sovittu tilaus oli kadonnut taivaan tuuliin, eikä sitä nettiä nyt sitten todellakaan tullut uuteen kotiin.
• Koko viikon auton takapenkki ja kontti ovat olleet talvirenkaiden vallassa. Huomisesta alkaen kesärenkaat odottavat milloin pääsevät rysähtämään kuljettajan niskaan.
• Olen varma, että unohdamme muuttaa joko häkkivaraston, fillarin tai parvekekalusteet.
• Pelkään, että vatsakipujen syynä ovat taas divertikkelit ja niiden tulehtuminen.

Ei meinannut hymy oikein irrota enää.

Blogiarvonnan voittaja!

Postasin tuossa vajaa kuukausi sitten tämän blogin ensimmäisen arvonnan ja nyt on tullut aika julistaa voittaja.

 

Voittajan arpoi kaikkien vastaajien keskuudesta random generator.

Voittaja on Elliv nimimerkillä kommentoinut henkilö! Paljon onnea!

Otathan minuun yhteyttä pikaisesti sähköpostilla javies @ hotmail.fi!

Viikon syysloma

Minulla syyslomat ovat aina kiireisiä aikoja. Niin myös tänä vuonna. Olen joutunut perumaan niitä kivoja kaveritapaamisia voidakseni tehdä esimerkiksi muuttoa tai kuten tämän viikon ajan: autokauppoja.

Pankki lupasi auliisti pienen lainan, jotta pääsen vanhasta kotterosta eroon. Kolme koeajoa myöhemmin minulla on uusi kulkupeli ja kohtuullinen laina, jota maksan takaisin pienen ikuisuuden. Auto ja rahat vaihtavat omistajaa huomena.

Pankissa ja autoliikkeissä ravaamisen ohessa olen koittanut nähdä kerran jokaista lähisukulaistani. Vanhemmat, sisko ja isovanhemmat on nyt käyty läpi.

Jotta loma tuntuisi lomalta, päätti kani protestoida reissailua jo kolme päivää kestäneellä ripuloinnilla. Ja viikko on vasta puolessa välissä.

Kotiinpaluu tapahtuu perjantaina, mikäli uusi tai vanha auto ei käy oikuttelemaan. Vanha nimittäin menee autokaupassa vaihdokkina, joten senkin olisi syytä pysyä kasassa. Lauantaina olemmekin I love me -messuilla, jonne raahaan uudehkon kumppanini katsomaan kuka kestää ja mitä.

Sitten onkin jo sunnuntai mietittävä tulevaa työpäivää.

8 työpäivää jäljellä

Tänään sitä oikeasti tajusi, että töitä on enää kahdeksan työpäivän verran. Pienoinen helpotuksen ja paniikin tunnesekamelska syöksyi päähän. Minusta tulee työtön! Eikä tällä kertaa vain töiden kesäkeskeytyksen ajaksi, kun työt jatkuvat koulujen taas alettua… Ei! Tällä kertaa ihan oikeasti.

Tein te-palveluiden sivuilla ilmoituksen tulevasta työttömyydestäni. Selitin tilanteen ja jäin odottamaan vastausta. Vastaus tulikin nopeasti. Minun tuli arvioida kysymysten perusteella omia taitojani työnhakijana, koulutukseni riittävyyttä ja keinojani työllistyä nopeasti. Tämän jälkeen pyydettiin tekemään konkreettinen suunnitelma siitä, miten aion työllistyä mahdollisimman pian.

Enhän minä ole ehtinyt koko asiaa edes ajatella!

En toki aio jäädä lepäämään laakereillani loppuelämäksi. Olin ajatellut muuttaa rauhassa, vaihtaa autoni uuteen, tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiin, sisustaa, nauttia olosta, tehdä asiat, joita en ikinä ehdi tehdä…

Ei! Työllistymisen etenemisestä odotetaan raporttia jo ensi viikon jälkeen. Silloin olen vielä tiukasti kirjoilla nykyisessä työssäni. Kirjoitan loputonta esseetä työkkärin ohjeiden mukaan: ”Mitä kanavia aion käyttää työnhakuun?”  ja jatkan lauseita: ” Työllistyn nopeasti, koska…”

Nyt odotan hyväksyykö te-toimisto kirjoittamani suunnitelman ja aloitan työnhaun, jotta oikeuteni ansiosidonnaiseen ei katkea. Vaikka pudotus pilvilinnoista on hurja, tavallaan myös arvostan sitä, miten työntekijä työttömyyden hetkellä patistetaan jalkeille ja toimimaan. Tuntuu siltä, että ainakin joku katsoo perääni.

Hyvän mielen vuosi

Kun näin Facebookissa mainoksen Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjasta päätin, että tuo minun on saatava itselleni. Kirja on jatkoa Hyvän mielen taidot kirjalle, mutta toimii myös täysin erillisenä tehtäväkirjana. Itselleni tuo aikaisempi osa ei ollut ollenkaan tuttu.

Kirja kehittää omaa itsetuntemusta ja tarjoaa eväitä hyvän mielen taitojen harjoitteluun sekä itselle tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kirjan harjoitteet pohjautuvat tutkimustietoon, joka on peräisin positiivisesta psykologiasta ja luovuusteorioista.

Hyvän mielen vuosi on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Kukin viikkoteema on yksi hyvän mielen taito. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa kalenterivuotta tahansa. Itse aloitin lokakuun alusta.

Teemat vaikuttavat kuvausten perusteella kiinnostavilta ja olen ensimmäisiä tehtäviä jo aloitellut. Kirjan tehtävät on kuvitettu ja niitä voi täytellä hiukan pilke silmäkulmassakin. Sivut ovat mustavalkoisia ja niissä olevia kuvia voi väritellä halutessaan.

Kuukausittain tehdään kokonaissuunnitelma ja viikoittain viikkosuunnitelma. Viikoittain tehdään myös kyseisen viikon tehtävät. Joka kuukauden loppuun on varattu tilaa pohdinnoille. Ei haittaa vaikka välillä pitäisit kuukauden tai pari taukoa; kirja ei tästä ole moksiskaan.

Tehtäväkirjaa ei suositella käyttämään yksin, mikäli käyttäjä kärsii vakavista mielenterveysongelmista. Tällöin avuksi voi pyytää tukihenkilöä tai ammattilaista. Kirja on ensisijaisesti suunnattu mielenterveyden ennaltaehkäisyyn ja tukemiseen tilanteissa, jossa ihmisellä itsellään on voimavaroja kehittää omaa elämäänsä.

Kirjan tehtävät voi toki tehdä myös aivan sekalaisessa järjestyksessä, mikäli tällainen eteneminen on luontevaa.

Miltä kuulostaa? Onko kiinnostusta tehtäväkirjan käyttöön?

Blogiarvonta!

On tullut aika arpoa jollekin onnelliselle voittajalle Hallamaan ensimmäinen blogiarvontapaketti!

Paketti sisältää:

• Lumenen Invisible Illumination Instant glow Beauty serumin sävyssä universal medium
• Eyluren Naturals for everyday wear tekoripset
• Yves Rocherin Sexy Pulp volume gloss huulikiillon sävyssä rose
• Essencen French manicure setin
• Essencen eyeshadow applikaattorit

Mikäli haluat osallistua tuotepaketin arvontaan, kommentoi tähän postaukseen paras vinkkisi kaamosmasennuksen selättämiseen. Lisää kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdalle.

Aikaa tähän on 22.10. klo 22.00 asti.

Onnea arvontaan!

 

Mistä tietää että on syksy?

Syksyn alun määrittelyyn liittyy itselläni monenlaisia havaintoja. Syksy alkaa kun:

*ensimmäiset jäätävät vesisateet tulevat

*keltapunaruskeita lehtiä varisee maahan

*autoon istuessa väännän lämmitystä päälle

*nukkuessa tarvitsen lisää vaatetta

*alan viihtyä kahviloissa

*kaipaan töissä välipalalla ennemmin mikrossa lämmitettävää keittoa kuin suklaavanukasta

*pohdin kuinka kauan tarkenee vielä ilman välihousuja

*sohvalla kolme vilttiä ei ole liikaa

*katselen nurkassa nököttävää tuuletinta pilkallisesti

*kani alkaa kiivetä kylmältä lattialta sohvalle

 

Turhautumista ja sekoilua

Nämä viikot ennen työn loppumista ja muuttoa ovat aivan uskomattoman kuormittavia henkisesti. Tuntuu, että on ihan kamalasti kaikkea tehtävää, jota ei kuitenkaan voi tehdä aivan vielä. Mies muutti jo työnsä perässä Varsinais-Suomeen ja painaa pitkää päivää uudessa firmassa. Oma viikonloppuni on kulunut lojuessa sohvalla ja nukuessa aivan liian pitkiä päiväunia vain aikaa tappaakseni.

Olen kokkaillut jääkaapista ja kuiva-ainekaapista löytyvistä jämistä erikoisia safkoja, jotka lähes poikkeuksetta ovat lentäneet roskiin. Ajattelen, että nyt täytyy syödä muuton tieltä kaikki epämääräinen pois kaapeista. Kuten lahjaksi saadut suolakurkut ja hillo.

Olen jonkinlaisessa ”maanis-depressiivisessä tilassa”, välillä raivokkaasti siivoten ja pakaten, ja välillä apatiaan vaipuen. Kani raapii lattioita kuin viimeistä päivää ja hamsteri puree juomapulloaan niin, että rouske kuuluu. Olemme koko pesue siis täydessä kaaoksessa.

Onneksi huomenna on työpäivä!