Tänään se sitten varmistui. Työni Tampereella päättyy 31.10.
Tätähän tässä on haluttu, surkuteltu omaa huonoa työuraa jo vuosia. Mietitty, että kun vain pääsisi parempiin töihin, saisi isompaa palkkaa, tekisi mielekkäämpää työtä. On ärsyynnytty lapsista ja johtoportaan tempauksista, on valvottu unettomia öitä työjuttuja stressaten. On syöty satoja huonoja eväitä, kirottu jäätävää tuulta tai pakkasta. Jännätty lähteekö auto käyntiin, ehtiikö töihin.
Silti mielen valtaa riemun lisäksi haikeus.
Tässäkö tää oli?
Hallamaa 