Resupekasta bisnesnaiseksi

Kun ihminen on vuosia pukeutunut revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin, huppareihin, käppiin, kollarihousuihin, printti- ja tekstipaitoihin sekä kämäisiin työvaatteisiin, muodostuu ongelma siinä vaiheessa, kun tajuaa alkaneensa opiskella uutta alaa, jossa jonkinasteinen tyylikkyys olisi suotavaa.

Ensimmäinen lähiopetuskerta toi mukanaan vaatekriisin, jota lähdin ratkaisemaan tyköistuvilla farkuilla, paremman väen t-paidalla (pitkiä, kukkakuvioita, satiinia…) ja neuletakilla, joka korvaa kauhtuneet bändihupparit aika kivasti olematta kuitenkaan vielä jakkutakki.

Hiukset tuli kammata hiukan tarkemmin, ei vain suurpiirteisesti. Laitoin ekaa kertaa vuoteen korvakorut ja rannekorun sekä vaihdoin kuluneet Adidaksen Superstar-kengät viininpunaisiin tennareihin. Ostetuksi tulivat myös ruskeat nilkkurit, jotka näyttivät jo vähän bisneskengiltä.

Satunnaisesti tällainen minulle normaalista poikkeava pynttäytyminen on ihan hauskaa, mutta en ole vielä sisäistänyt täysin sitä, että mikäli aion alan hommiin suunnata, tulee minun laittautua joka päivä. Vaatteiden, hiusten ja korujen lisäksi tässä on alettava opetella meikkaamista, sillä tähän päivään mennessä nekin kokeilut ovat auttamatta liian vähäisiä. Etenkään kestävän meikkipohjan teosta ei ole pienintäkään havaintoa.

Onneksi koulussa ei vielä olla niin tarkkoja ulkonäköseikkojen suhteen, mutta asiakkaille haluan kyllä antaa itsestäni siistin ja asiallisen vaikutelman. Vielä on aikaa oppia ja opetella uutta tälläkin saralla.

Omakotitalon mukanaan tuomaa

cof

cof

 

Piakkoin on alkamassa ensimmäinen talvi omakotitaloasujana. Suhteellisen pihalla asioista olevana, vuosia kerrostalossa asuneena sitä joutuu pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta.

Täytyy miettiä autojen lämmitysratkaisut. Meillä onneksi on paikat molemmille autoille pihassa ja lämppärijohdotkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla viriteltyä. Tänään ostettiin kellokytkimet ja ulkojatkojohto.

Täytyy varautua siihen, että aamulla viiden aikaan töihin lähtiessä piha saattaa olla lumen vallassa. Meillä on kapea käytävämäinen pihaanajo, jossa on oven edessä pieni sivuhaara, jossa autoni on tähän asti ollut. Lumien tultua en taida saada enää taitettua autoani sille paikalle, vaan joudumme parkkeeraamaan automme peräkkäin. Siitä seuraa sitten se ”kumman täytyy lähteä aikaisemmin, laittaa auton taimmaiseksi”.

Ylipäätään koko torppa pitäisi saada jollain keinolla lämmitettyä. Öljy on tilattu ja toimitettu säiliöön, mutta öljykattilan kanssa on ollut pientä hankaluutta. Onneksi varalla on ilmalämpöpumppu ja sähkölläkin saa veden lämmitettyä, jos paniikki iskee.

Kuinka paljon ihminen tarvitseekaan kaikkea puutarhavehjettä! Lumenluontivälineet puuttuvat täysin, sillä vasta saatiin hankittua jatkovarrellinen oksasaha ja puoliksi mädäntyneet omenat odottavat pitkin pihaa muumioitumista, kun ei ikinä kerkeä/jaksa niitä kerätä. Mihin ne edes laittaa, kun ei ole kompostia?

Piti tyhjentää loppukesästä tuo lehtikasa tuolta puukehikosta. No siellähän se on, kun ei ole saanut aikaiseksi vuokrata peräkärryä. Mikäs sen mukavampi kuin edellisten asukkaiden puutarhajätteet. Lisäksi varasto, autokatos ja vaja kaipaavat siivoamista, sillä nekin ovat täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Tokikin heillä oli lupa ne tänne jättää. Varmaan tartteis noi puutarhakalusteet ja grillikin siirtää tuosta säiden armoilta jonnekin sisätiloihin. Autokatokseen ei pääse ajamaan, kun katoksessa könöttää vanha keittiökalusto mikroineen, ruohonleikkuri, fillarit…

Talon toimivuudesta pakkasilla ei ole mitään tietoa. Onko täällä tolkuttoman kylmä? Maksaako lämmitys maltaita? Riittääkö lämmin vesi? Jäätyykö putket? Onko hiekkapiha yhtä liejua? Tuuleeko jokaisesta ikkunanraosta? Olisi ehkä ollut järkevää hankkia takkasydän vanhaan takkaan nyt ennen talven tuloa. Piipunhattukin puuttuu.

Innolla tässä jo talvea odottelee.

 

Blogi täytti vuoden

Täällä wordpressin alustalla on nyt sitten tullut lojuttua vuosi ja viikko. Pienellä porukalla siirryttiin Lilystä luomaan omaa maailmaamme ja viime päivinä yksivuotis-postauksia onkin ilmaantunut useampia.

Elämä on mullistunut ja muuttunut, totta kai. Minullahan se ei koskaan ole kovinkaan tasaista ja seesteistä, vaan aina tapahtuu jotain. Muuttoja, töitä, kouluja, suhteita… Kaikkea on kahlailtu läpi vuosien varrella, eikä mennyt vuosi jäänyt yhtään huonommaksi.

Kirjoittelu on välillä hiipunut, koska on niin kiire tai writers block päällä. Ahkerasti kuitenkin lueskelen muiden blogeja ja koitan välillä täräyttää muutaman nasevan kommentinkin. Kommentoijia ja seuraajia on tällä alustalla huomattavasti vähemmän kuin Lilyssä, mutta ne muutamat seuraajat ovat sitäkin tärkeämpiä ja tutumpia.

Aiheet pyörivät varmasti tulevanakin vuonna pitkälti samojen teemojen ympärillä: kirjoitan kodista, arjesta, työstä, opinnoista, ihmissuhteista, ketutuksesta, väsymyksestä ja reissuista.

Ehkä keksin vielä jotain uuttakin.

 

 

Tervetulleita vieraita

Viime viikonloppuna saimme ensimmäistä kertaa ystäviä kylään uuteen kotiimme. Viikonloppu olikin mitä mainioin sisältäen pakopelejä, hyvää ruokaa, pöytäfutista, pubeja ja mikä parasta, hyvää seuraa!

Omakotitalossa vieraiden kestitseminen on jotenkin mukavampaa. On tilaa majoittaa kaikki halukkaat tulijat ja vieraille on tarjolla vierashuone ja oma wc. Keittiö on isompi kuin entisissä asunnoissa ja keittiön pöydän ääreen mahtuu pelailemaan lautapelejä porukalla. Myös olohuoneessa on tilaa istua sohvalla, eikä kenenkään tarvitse istua ja syödä lattialla, niin kuin opiskelija-asunnossani.

Luonani ei ole ikinä käynyt paljoa vieraita, mutta nyt on hetkittäinen vierailurypäs, sillä tänään kylään saapuu äitini sekä sisko ja siskon mies. Muutaman viikon päästä tulossa on ystäväni ja kummityttöni. Kuinka mukava nähdä teitä kaikkia, kun kuitenkin blogia lueskelette!

Ehkä joku kerta joku blogimaailmasta tuttu ystäväkin uskaltautuu tapaamaan ja kyläilemään.

Lyhennetty työviikko ja vadelmakola

Argh! Kirjoittamiselle ei taas tunnu olevan hetken vertaa aikaa. En olisi ikinä arvannut miten paljon aikaa opiskelu vie ihan vaan siitäkin syystä, että tehtävänannot ovat niin epämääräisiä, ettei kukaan ryhmästä tunnu tietävän mitä hittoa pitäisi tehdä!

Oman aikansa tietenkin vievät myös extempore-toteutetut viikonloppureissut Tuurin kyläkauppaan, Seinäjoen Sokos hotelli Vaakunaan ja Ähtärin eläinpuistoon. Instagramissani olikin hiukan maistiaisia pandojen bongailusta.

Aloitin tänään vihdoin ja viimein lyhennetyt työviikot, eli teen Postille enää 20h/vk. Samalla tosiaan siirryin jakelusta pelkkään lajitteluun ja tietsikkahommiin. Vastaan jatkossa mm. arvoposteista ja osoiteselvityksestä. Lisäksi minulle tulee kuulumaan jonkin verran kauppojen pullohyllytystä. Meidän posti tekee nykyisin Sinebrychoffin kanssa yhteistyötä hyllyttämällä heidän tuotteitaan kaupoissa. Ensimmäinen neljän tunnin lyhyt työpäivä oli vajaa 7h pituinen… Että se siitä sitten!

Hyllyttäessä pulloja huomasin, että markkinoille on tullut uusi Coca-Cola Vadelma Zero Sugar. Sitä piti työpäivän jälkeen käydä kauppareissulla nappaamassa pullo testiin. Valitettavasti aika kovassa kolakoukussa elävänä täytyy yrittää vähentää edes sokerillisten kolajuomien juontia. Vadelmakola on jopa omaan makuuni ihan miellyttävän makuista. Niin kuin normikokis, mutta vadelmainen jälkimaku.

Tällä viikolla onkin kiirusta tiedossa, sillä kouluhommia pitäisi saada eteenpäin ennen torstain ja perjantain lähiopetuskertoja. Lisäksi saamme viikonloppuna vieraita, joita varten täytyy todellakin tehdä ”HIEMAN” järjestelyjä ja siivouksellisia toimenpiteitä tässä lukaalissa, joka on ollut viime viikot enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa.

Sellaisia kuulumisia tänne, mites muilla on viikko lähtenyt käyntiin?