Oman ajan hallintaa opettelemassa

Koska olen kyltymätön kaikenlaisten selfhelp-kirjojen kuluttaja, tarttui mukaani tällainen opus. Kirjan takakannessa todettiin, että aika on arvokkainta mitä sinulla on, pidä siitä huolta. Tämä kirja sopii sinulle, joka et löydä kalenterista tarpeeksi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin, vaan päiväsi täyttyy toisarvoisista pikkuasioista.

Kirja auttaa keskittymään olennaiseen ja sen olennaisen saat itse valita. Kirjan alussa sinun on vastattava kysymykseen, mihin haluat aikasi käyttää? Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä? Näitä asioita saa olla elämässä korkeintaan kolme ja niitä kutsutaan sydämenasioiksi. Tähän kohtaan ei laiteta ikäviä velvollisuuksia tai tarpeellisia muttei kovinkaan kiinnostavia asioita. Lisäksi sinun tulee keskittyä itseesi, vaikka läheistenkin asiat ovat tärkeitä.

Seuraavaksi mietitään enintään kolme tähtitavoitetta. Tähän listataan ne asiat, jotka eivät pääseet mukaan sydämenasioihin, mutta jotka mahdollistavat silti mahdollisimman antoisan elämän.

Kun tähtitavoitteet on valittu, listataan pahimmat aikasyöpöt. Mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein sotkien ajankäyttösi? Näihin asioihin haluat jatkossa käyttää vähemmän aikaa.

Nyt kun nämä asiat ovat kirjoihin ja kansiin kirjoitettuja, on aika aloittaa kalenteriosion täyttäminen. Kuukausittain sinun tulee miettiä kuukauden sydämenasiat, jotka edistävät sinulle tärkeimpien asioiden toteutumista. Nämä asiat menevät tässä kuussa kaiken muun edelle. Tähtitavoitteita mietitään myös kolme, näistä asioista haluat pitää kiinni kuukauden ajan. Seuraavaksi kalenterissa on arkiaskarekohta, johon merkitään kuukauden tapahtumia, kuten merkkipäiviä, kukkamultien vaihtoa ym. käytännönasioita, joita täytyy hoitaa.

Kun kuukausitaso on käyty läpi, siirrytään päivänäkymään. Kirja on kalenterimainen, jossa jokaiselle päivälle on oma tila sydämenasialle, tähtitavoitteelle, arkiaskareelle ja aikasyöpölle. Jokaiselle päivälle tulisi miettiä päivän tärkein tehtävä asia. Sitä tulisi tarkastella kriittisesti sen kautta, edistääkö valitsemasi asia sydämenasioiden toteutumista. Sama homma tähtitavoitteen kanssa. Päivän tähtitavoitteen tulisi heijastella niitä tavoitteita, joita aiemmin listasit. Joka päivälle valitaan vain yksi arkiaskare! Vain yksi!Yksi, johon paneudut kunnolla ja muut saavat odottaa. Jos aikaa jää, voit toki toteuttaa muitakin arkiaskareita. Joka päivälle kirjoitetaan myös aikarajoitus aikasyöpölle. Kuinka paljon voit käyttää aikaa aikasyöppökohteeseesi?

Tärkeää on, ettet ahnehdi. Ei haittaa, vaikka jonain päivänä kaikki kohdat eivät täyttyisikään. Tärkeää on, että jokaiseen kohtaan laitat vain yhden asian. Kohtia voi myös jättää tyhjäksi. Mikäli työpaikan koulutuspäivä vie koko päivän, ei siihen silloin muuta mahdu. Hyväksy se, ettei sinulla tällöin välttämättä ole aikaa edes sydämenasioille.

Päivän päätteeksi merkitse rasti ruutuun kun tavoite on toteutunut. Maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, jos tavoitteet eivät tulleet täytetyksi. Tärkeää on, että arvioit ajankäyttöäsi päivittäin ja pikkuhiljaa ajansiivouksesta tulee osa arkeasi.

Oma arkeni ei ole aina kovinkaan kiireistä, mutta minulla on niin sanottuja aikasyöppöjä. Päivät kuluvat liian pitkälti töiden jälkeen sohvalla, vaikka haluaisin panostaa itseni kehittämiseen, lukemiseen, omaan aikaan ja ihmissuhteisiin. Siksi minulla alkaa huomenna tämä ajansiivousprojekti, josta voin kertoa halukkaille lisääkin tai päivitellä kuulumisia matkan varrelta.

Tänään nautin vielä siitä, että aikasyöppöni temmeltävät valloillaan ja makaan sohvalla televisiota katsellen.

Tutustumassa Tyksiin

Toissailtana se alkoi. Jomottava tunne alavatsassa, joka pilasi yöunet ja sai aikaan sen, että varasin netin kautta kolmelta yöllä työterveyshoitajalle aikaa. Googlailin oireita ja kauhutarinoita, odottelin kärsimättömänä aamua. Ilmoitin, etten pääse töihin ja herätin äidin viestillä vain ilmoittaakseni, että vatsaan sattuu. Tämä kipu oli erilaista kuin normaali IBS kipuiluni ja sijoittui huolestuttavasti oikealle puolelle.

Työterveyshoitaja varasi suoraan ajan lääkärille. ”Palaa 2,5 tunnin kuluttua. Lääkäri tutkii silloin.” Menin kotiin makoilemaan ja kipu alkoi hellittää. Mietin, että turhaanko tässä nyt taas saikkuilen ja vaivaan lääkäriä. Kipu kuitenkin palasi liikkeessä ja matkalla lääkäriin tiessä olevat töyssyt tuntuivat jo melko kamalilta.

Lääkäri paineli vatsaa ja löysi kipupisteen oikealta alhaalta. Passitti suoraan verikokeisiin. En tuossa vaiheessa vielä arvannut kuinka paljon suoniani tullaankaan ronkkimaan päivän aikana. Onneksi verikoe saatiin otettua, vaikkei suoniani tavalliseen tapaan näkynyt missään. Aulassa odottelin sitten tulehdusarvojen tuloksia.

Lääkäri ilmoitti, että tulehdusarvot olivat maltillisesti koholla, mutta minun tulisi lähteä heti Tyksiin umpilisäketulehdusepäilynä. En ollut koskaan käynyt Tyksissä ja sekoilinkin päivystysosastolle jostain henkilökunnan tilojen kautta. Hoitaja otti heti haastateltavaksi ja tämän jälkeen lähdinkin suoraan päivystyksen kirurgiselle vuodeosastolle.

Osastolla otettiin virtsanäyte ja lukuisia hankalasti saatavia verikokeita. Makailin sängyssä ja jokainen hetki tuntui ikuisuudelta. Vatsaa käytiin painelemassa ja minua jututtamassa. Sain uudestaan ja uudestaan kertoa tarinani. Henkilökunta oli onneksi mukavaa ja huumorintajuista. Minut laitettiin verenpaineseurantaan ja laite mittasi paineen vartin välein.

Tulehdusarvot olivat hiukan jopa laskeneet, mutta vatsakipu ajoi minut elämäni ensimmäiseen tietokonekuvaukseen. Olin tyytyväinen siitä, että vatsa kuvataan vihdoin, sillä edellisellä sairaalareissulla muutamia vuosia sitten se jäi tekemättä. Kun tajusin, että kuvaaminen vaatii varjoaineen tiputuksen ja suurimman pelkoni kanyylin, ei kuvaus tuntunutkaan enää niin tärkeältä. Hoitaja laittoi kanyylin samaan kohtaan, josta oltiin otettu verikoetta jo neljä kertaa, joten kipu oli kohtalaisen kova.

Olin tiputuksessa niin kauan, että kuvausporukka sai raporttinsa pidettyä ja sitten pääsin kuviin. Varjoaine aiheutti kuumotusta ja tunteen siitä, että pissat menivät housuun. Onneksi siitä varoiteltiin etukäteen. Kone kertoi milloin tuli pidättää hengitystä ja sitä ohjeistusta koitin toteuttaa huolella. Kuvien jälkeen minut kärrättiin takaisin osastolle.

Odotusaika oli pitkä sillä kännykkäni akkukin veteli kokoajan viimeisiään. Sain kuitenkin viestitettyä miehelle ja äidille tässä välissä, ja mies lähtikin tulemaan luokseni. Kömmin sängystä hälyyttääkseni hoitajan auttamaan minut vessaan. Tippapussi kädessä vessassa istuessa ei ollut mikään voittajafiilis. Tulokset kuvista tulivat, eikä pelättyä umpilisäkkeen tulehdusta löytynyt. Sen sijaan munasarja oli turvonnut, jonka vuoksi täytyi poissulkea munasarjan kiertymä gynekologisella puolella.

Mies saapui hoitajien vastusteluista huolimatta luokseni. Oli mukava saada seuraa, sillä olin todella väsynyt, ärtynyt ja nälkäinen. En ollut syönyt koko päivänä, sillä se oli kielletty jo työterveydessä. Myöskään juoda ei saanut, joten suu oli kuin santapaperia. Odotin yli tunnin kyytiä gynekologiselle, mutta lopulta sänkyä vedettiin kohti kellaria ja yhdyskäytävää. Sänky tuupattiin kulkupelin kyytiin ja kuljettaja lähti ajamaan sairaalan toiseen osaan. Kulkeminen kohtalaisen kovaa vauhtia, pää menosuuntaan ja tippaletku naamalle heiluen ei ollut elämäni tähtihetkiä.

Perillä täyttelin neljä sivua taustatietopapereita. Sitten pääsin ultraan, jossa todettiin, ettei munasarja ollut mitenkään kummallinen, vaan kaikki oli kunnossa. Koitin anta virtsanäytettä, mutta siitä ei tullut mitään. Vessasta noustuani alkoi pyörryttää ja päädyin, onneksi hallitusti, hoitohuoneen lattialle. Siinä makoilin sitten keskellä lattiaa kaikkien kummastukseksi. Pääsin hetken kuluttua kampeamaan takaisin sairaalasänkyyn ja aloin odotella kyytiä takaisin päivystykseen.

Paluukyydin tarjonnut kuski ajoi vielä lujempaa kuin ensimmäinen. Päässä humisi vielä aikaisempi pyörtyminen ja alkoi jo tuntua pahoinvointia, kun onneksi pääsimme jo perille osastolle. Minut kuskattiin samaan loossiin ikkunan viereen, missä olin aikaisemminkin maannut. Esitin toiveen kotiinpääsystä, sillä migreeni jyskytti ja nälkä ja jano olivat jo infernaaliset.

Lääkäri tuli lopulta toteamaan, että pääsen kotiin, mikäli oloni tuntuu siltä, että pärjään. Vatsakipu oli mitätön siihen jyskytykseen, joka päässäni tällä hetkellä oli, joten sanoin, että selviän kyllä. Sain sairauslomaa seuraavalle päivälle ja buranaa sekä panadolia kipuun. Odottamiani antibiootteja ei tullut. Hoitaja tuli irroittamaan tipan, joka olikin todella kivulias juttu, kun teipit olivat oikein tarranneet kiinni kyynärtaipeeseen, ja pääsin pukemaan omat vaatteeni. Lähdettiin miehen kanssa rivakalla tahdilla, ennen kuin joku keksii, että minun täytyy jäädä yöksi tarkkailuun. Lupasin palata, mikäli oireet pahenevat.

Haimme Kotipizzasta ruokaa ja sain juoda ja syödä viimein. Otin särkylääkkeen ja nukuin kuin tukki koko yön. Tämän päivän saikuttelen ja pohdin täytyykö sairauslomaa hakea työterveydestä lisää. Vatsaa aristaa, eikä ajatus ruumiillisesta työstä oikein innosta. Pelkkä ajatus raskaiden pakettien nostelusta tuottaa kipua.

Olin hiukan yllättynyt siitä, että tuon ryöpytyksen jälkeen sairauslomaa tuli noinkin vähän, mutta toisaalta olen tyytyväinen. On aina kuitenkin helpottavaa, että tutkitaan ja vaikka tutkimukset olivat tällä kertaa pääsääntöisesti epämiellyttäviä, jopa kivuliaita, sain taas uutta tietoa elimistöstäni. Tiedän nyt, että vatsani oli tietokonekuvissa ok ja että kohtuni ja munasarjani olivat kunnossa. Verenpaine ja veriarvot olivat ok lukuunottamatta pientä tulehdusarvojen nousua. Vaikka varsinainen syy kivulle jäi mysteeriksi olen kiitollinen minua hoitaneille tahoille. Heidän työnsä on korvaamatonta.

Kuinka yhdistää työ ja sairaudet?

Edellisessä blogissani toin paljonkin esille sitä, että minulla on muutamia kiusallisia sairauksia, jotka osaltaan vaikuttavat arkeeni. Tässä blogissa en ole niistä vielä sen suuremmin kertonut. Nyt kuitenkin ajattelin avata hiukan asiaa.

Olen siis saanut riesakseni sekä paniikkihäiriön että IBS:n eli ärtyvän suoliston. Lisäksi minulla on ajoittaisi migreenikohtauksia ja pari vuotta sitten kärsin myös divertikkeleistä, mutta ne ovat viime aikoina pysyneet poissa.

Paniikkihäiriöön minulla on lääkitys ja suoliston kanssa koitan vain pärjätä. Paniikkihäiriöni on helpottanut huomattavasti iän ja lääkityksen myötä, mutta suoli sen sijaan oikuttelee välillä enemmänkin.

Uusi työ toi mukanaan stressiä ja kiirettä. En ole koskaan oikein ollut aamuihminen ja suolistoni oireilee pahiten juuri aamuisin. Uuden työn myötä herään arkisin klo 4.30-5.00, joka ei todellakaan ole tehnyt elämästäni helppoa viime aikoina. Suolisto tuppaa ärsyyntymään ruuasta, joten aamupala on ehdoton ei tällä hetkellä. Työmatka kestää n. 25min ja siihen en minkäänlaista oireilua kaipaa.

Töissä olen pystynyt syömään, mutta vatsa on oikutellut kipuilemalla ja juoksuttamalla vessassa aika-ajoin. Sisätyössä tämä on ihan ok, mutta fyysisessä ulkotyöosuudessa tämä ei olekaan mikään helposti hoidettava asia. Vessaa ei ole aina lähimaillakaan, eivätkä kivut ainakaan helpota kanto- ja nostotyötä sekä rappusten ravaamista.

Aika hyvin olen kuitenkin pärjännyt. Yleensä pahimmat oireet ovat loppuneet jo aamupäivästä sisätyössä, mutta varmasti koittaa vielä sekin päivä, että uloslähtö tuottaa tuskaa. Niitä päiviä varten voi varautua vain koittamalla ottaa mahdollisimman hyvin soveltuvia ja vähän ärsyttäviä eväitä ja tarvittaessa syömällä imodiumia.

Olen joutunut skippailemaan palaveripullia ja joulusuklaita, että selviän työpäivän loppuun. Toisinaan mennään rappu kerrallaan ja toivotaan, että kipu loppuu. Työni on sellainen, että oma osuutensa on hoidettava, jotta kaikki tarvittava ehditään tehdä.

Apua en ole saanut maitohappobakteereista, kuitulisistä tai muista vastaavista. Kaapissa on vajaa pullo myös pii-geeliä, joka sekään ei tuonut kärsimättömälle kokeilijalle apua. IBs:ää sairastavat syövät usein fodmap-ruokavalion mukaan ja saavat siitä apua, mutta minulla vatsa oireilee kuitenkin pääasiassa stressistä, vaikkakin olen myös joutunut jätämään pois tiettyjä ruoka-aineita. Alkoholi ja kahvi ovat jääneet kokonaan, samoin useita kasviksia välttelen. Suklaa ja pulla ovat vatsalle haaste, jota ei työaamuisin halua ottaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vatsa elää omaa elämäänsä. Suolisto asettaa joitakin rajoitteita, mutta kaikkiin sen ehtoihin en ole valmis taipumaan. Toisinaan se tarkoittaa kipukohtauksia ja kouristeluja, toisinaan taas suolisto taipuukin minun tahtooni. Uskon, että helpot päivät lisääntyvät sitä mukaa, kun stressi uudesta työstä vähenee, eli kevään mittaan toivottavasti saadaan positiivisia tuloksia tämän suhteen.

Kiireistä arkea

Tuntuu, että kaikki päivät vierii käsistä ennen kuin huomaakaan. Blogiin tekisi mieli päivitellä asioita, utta se vaatisi sitä ylimääräistä aikaa ja hiukan keskittymistä. Tällä hetkellä viikot menevät pitkälti töissä,sohvan pohjalla tai nukkumassa. Viikonloppuna otimme miehen kanssa pienen irtioton arjesta ja hoidimme parisuhdetta hotellilomalla. Nyt jaksaa taas ankeaa ja harmaata arkea.

Sain viime viikolla päätökseen avoimen yliopiston opinnot. Viimeinen essee palautui Moodleen ja odottelen arvosanaa esseestä ja kurssista. Sitten kasassa on kasvatustieteiden perusteiden lisäksi myös journalistiikan ja viestinnän perusteet. Älkää antako minun ottaa enää yhtään enempää opintoja työn ohelle!

Viime perjantaina töihin päästessä alkoi kummallinen etova olo, joka vain paheni pahenemistaan, kunnes oli aivan pakko lähteä kotiin potemaan. Työtoverit joutuivat kohtalaiseen kuseen, kun joutuivat tekemään omiensa lisäksi myös minun työni, mutta joten kuten siellä oli selvitty.

Tein itselleni linkedinprofiilin vain huomatakseni, ettei minulla mitään työelämäkontakteja ole. Tai on, mutta ne henkilöt eivät moisia palveluita käytä. Ajattelin aktivoitua tuollakin saralla ennen mahdollista uudelleenkouluttautumista. Maaliskuussa olisi tarkoitus hakea taas koulun penkille ja näillä näkymin ihan lähiopetukseen. Myös monimuoto-opinnot ovat pyörineet mielessä, mutta jotenkin ne arveluttavat. Nykyinen työ on sellaista, etten jaksa sen ohella opiskella ja pelkät monimuoto-opinnot ilman työtä tuntuvat omituiselta ajatukselta. Kaipaan ihmiskontakteja!

Ensi viikonloppuna äiti ja isä tuleavt käymään Turussa ensimmäistä kertaa sitten meidän muuton. Mukavaa vaihtelua ja kiva nähdä tuttuja kasvoja.

Aktiivisuuskello

Olen jo useamman päivän aikonut kirjoittaa lehtitilauksen mukana lahjaksi saamastani aktiivisuuskellosta. Olen vain odottanut parempaa aikaa. Äsken saunaan mennessä riisuin kellon kylppärissä ja laitoin sen matalan kaapin päälle odottamaan. Kyseinen kello kestää kyllä suihkussakäynnin, muttei saunomista.

Eikä näköjään myöskään kaakelilattialle putoamista!

Otin kosteusvoidetta kaapista… Kalteva lattia ja oven avaaminen saivat aikaan sen, että kello kellahti suoraan kaakeleille. Kellon lasi on nyt pirstaleina ja minä olen surullinen. Kello on ollut ihan mahtava! Sen lisäksi, että se on aivan tavallisen kellon näköinen, on se toiminut uuden työn askelmäärien laskijana, unen tarkkailijana ja kalorien kulutuksen mittaajana. Muoviranneke ei ole ehkä tyylikkäin, mutta se on työssäni kätevä, sen voi pestä sanomalehtimusteesta ja muusta moskasta.

Nyt kello lojuu piirongin päällä hylättynä. Lasista irtoaa pieniä hippusia, joten kelloa ei uskalla liikutella, ettei jollakulla ole kohta lasinsirua jalkapohjassa.

Maksaisikohan maltaita saati vaivaa korjauttaa lasi?