Kauppakirjan allekirjoitus

Heissulivei!

Eilen oli sitten sen H-hetken aika! Suunnattiin pankkiin jo aamusta hoitamaan kuntoon laina-asioita, jotta kello 10.00 kaikki olisi valmista. Myyjät saapuivat paikalle, samoin välittäjä, ja kahvittelun ja rupattelun ohessa kirjoiteltiin nimet kauppakirjaan. Pankkivirkailija pyöräytti rahat meidän tilien kautta myyjien pankille, josta ne siirtyivät myyjien tilille. Myös välittäjä sai oman osansa hyvästä työstä.

Mehän otimme siis molemmat oman lainan. Vakuutena lainoissamme olivat talo, valtiontakaus ja omat säästöt. Aika perus kaava siis. Talo omistetaan nyt puoliksi ja rahastosijoittaminen aloitettiin samalla kertaa, jotta saataisiin kerättyä hiukan puskuria mahdollisia tulevia remontteja varten.

Kirjoittelimme nimemme kolmen tunnin aikana niin moneen paperiin, etten olisi eläissäni uskonut. Vaihdoimme samalla kertaa säästöpankin asiakkaaksi, joten jo yksistään se vaihdos työllisti kiitettävästi. Availtiin tilejä, siirreltiin rahoja, allekirjoiteltiin velkakirjoja, panttauksia, lupia… Tutkittiin minkätyyppisiä riskinottajia olemme, mihin kannattaisi sijoittaa, millaista tuottoa voi odottaa ja miten homma arjessa käytännössä tapahtuu.

Kaiken tämän jälkeen pää oli aivan pyörällä, joten oli aika suunnata lounaalle selvittelemään ajatuksia. Uudella talollakin tuli pyörähdettyä katsomassa, mitä sitä oikein tuli ostettua. Samalla kuvasin innokkaille sukulaisille videon talosta. Lähipäivinä pitäisi alkaa muuttamaan pikkuhiljaa, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi.

Maltan tuskin odottaa.

Uusia haaveita

Viime aikoina ollaan useamman kerran päädytty keskustelemaan oman kodin ostamisesta. Olisiko se järkevää, tulisiko liian kalliiksi? Iso laina pelottaa, vaikka todennäköisesti asumiskulumme kuukausitasolla pienenisivät, kun pääsisimme eroon vuokralla lojumisesta. Omaa asuntoa maksaa kuitenkin itselleen ja joskus siitä voi saada rahansa poiskin halutessaan, mikäli elämäntilanne muuttuu.

Miehen työ mahdollistaisi sen, että lainaa saattaisi pankista herua. Minulla on määräaikainen duuni, mutta olen aloittanut nuorena asp-säästämisen, joka mahdollistaa tämän köyhälistön jäsenen osallistumisen lainanottoon. Lainatarjouksia pitäisi alkaa kilpailuttaa, että tietäisi realistisen rajan sille, millaisia asuntoja voi edes katsella. Kynnys vain tuntuu suurelta.

Mielessä on ollut omakotitalo. Suoraan vuokrakerrostalosta omakotitaloon muutto voi kuulostaa ”hurjalta”, etenkin kun parisuhde on vielä tuore. Mielummin sitä silti makselisi lainaa pois kun vuokraa jonnekin taivaantuuliin. Mies on jo kerran omistanut kerrostalokämpän, eikä halua sellaista enää. Minä olen asunut rivitalossa kerran, eikä sekään viehätä ajatuksena kerrostaloa enempää.

Kaikki on vielä päässä sekaisin asian tiimoilta. Melkoista perehtymistä asuntoasiat kyllä vaativat meiltä molemmilta, ettei tule ostettua mitään kamalaa pommia.

Jakakaa tyypit omia asunnonostokokemuksianne! Tarvitsen vertaistukea, jo tässä vaiheessa.