Päiväkotipaikka ja muita kuulumisia

Kesä on ehtinyt jo pitkälle sitten viime kirjoittelun. Elämässä tapahtuu niin paljon asioita, ettei oikein itsekään tahdo kestää mukana. Mies on tulevan viikon vielä töissä ja sitten hän pitää isyysvapaita ja kesälomia yhteensä 8 viikon ajan. Maltan tuskin odottaa. Olen ollut vauvan kanssa kotona. Äitiyslomani loppuu ensi viikolla, mikä tuntuu ihan uskomattomalta, kun ajattelee, että syksyllä olin aivan varma, ettei tämä päivä koskaan koita. Ettei tule kesää, eikä mitään muutakaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että elämä etenee, olin siihen valmis tai en.

Juhannusviikolla saatiin iloisia uutisia, kun soittelin kaupungin varhaiskasvatukseen ja kyselin, mitä päiväkotipaikkahakemuksellemme kuuluu. Olin siis laittanut hakemuksen vetämään tammikuussa ja päätös luvattiin tehdä kuukausi ennen päiväkodin haluttua alkamisaikaa. Meillä tuo tulee olemaan lokakuu. nyt kuitenkin useampi turkulainen oli saanut jo tiedon lapsensa päikkypaikasta, joten minäkin rohkaistuin soittelemaan. Virkailija näki koneelta, että meidänkin hakemuksemme on jo käsitelty, vaikkei posti ole vielä tietoa tuonutkaan. Saimme mukelon siihen päiväkotiin, johon tahdoimmekin ensisijaisesti. Voi tätä riemua!

Tuo tuleva päiväkoti sijaitsee parin minuutin päässä kotoamme. Se on päättyvän tien päädyssä, siellä on kolme ryhmää ja lisäksi vauvakerhosta tuttu kaveri tulee samaan ryhmään meidn muksun kanssa. Ihan huippukivaa! Eri päiväkodeista ei ollut juurikaan etukäteistietoja saatavilla, joten haimme puhtaasti sillä taktiikalla, että kolmeen lähimpään päiväkotiyksikköön haku. Lapsen viennit ja hautkin onnistuvat vaikka jalkaisin, sillä yhden turvaistuimen ja kahden auton kanssa homma olisi muuten mennyt kikkailuksi. Nyt ei tarvitse siitä kantaa huolta, että toinen toimii aina päiväkotikuskina, eikä toinen pääse siihen osallistumaan mitenkään.

Jännittää jo laittaa pikkuinen päiväkotiin, vaikka se onkin meille paras ratkaisu. Juuri ehtii tulla vuosi mittariin, kun päikky sitten jo alkaakin. Googlettelin viimeyönä listaa siitä mitä kaikkea päiväkodissa tarvitaan ja kyllä niissä listoissa tavaraa riittikin. Ostoksille on suunnattava viimeistään loppukesästä. Tällä hetkellähän meillä ei ole kuorivaatteita, saappaita, kuravaatteita, merinovillamitään. Sentään taktikoin lapselle toisen samanlaisen äitiyspakkauksen unirievun ystävältäni, jonka lapsi ei kyseisestä lelusta innostunut. Onpahan jotan päikkyyn valmiina.

Muuten meillä elämä on aika rytmitöntä. Välillä nukutaan hyvin ja syödään samoin, mutta välillä kaikki on vaikeaa. Pieneltä löytyy jo kolme hammasta alarivistä ja hän oppi tässä taannoin myös istumaan. Liikkuminen tapahtuu edelleen ryömimällä, vaikka konttausasennossa muuten viihtyykin. Kaikki roskat ym. menevät suuhun, mutta lelujen kanssa viihdytään välillä jo hiukan omissakin oloissa. Unikoulua emme ole vielä pitäneet, vaan muksu syö korviketta vielä pedissä ja heräilee yölläkin vaatimaan maitoa. Tämä yösyönti meillä loppui jo aiemmin itsestään, mutta on nyt hampaiden tulon myötä palannut taas.

Edelleen harmitellaan kerhojen ja sosiaalisten kontaktien vähyyttä. Tosin miehen loman alettua suuntaamme reissuun mummolaan ja muuallekin. Välillä kahdestaan vauvan kanssa aika käy pitkäksi ja jatkuva narina syö viimeisetkin hermot. Kuitenkin tuntuu oudolta myös ajatus päiväkotiarjesta. Hain itselleni syksyksi työharjoittelupaikkaa ja aloittelin kesän alussa ystäväni kanssa opinnäytetyösuunnitelmat. Toteutan opinnäytteeni ystäväni yritykselle ja meillä onkin paljon pohdittavaa ja työtä sen suhteen.

Kevään ja kesän kurssit ovat jo yhtä vaille valmiit ja opparin sekä harjoittelun jälkeen voin ottaa paperit ulos koulusta. Taputan itseäni olalle, sillä olen kestänyt hienosti aikataulussa ja opiskellut nyt tiukalla tahdilla äitiyslomallakin. Minulla olisi mahdollisuus valmistua jouluksi, mutta luulen, että opparin kanssa ei kiirehditä enkä ole varma vielä harjoittelupaikasta. Siispä valmistunen ensi keväänä, eli ns. kolmessa vuodessa. Normaalisti opinnot kestävät 3,5 vuotta. Sitten tulevaisuus on auki. Toivon työllistyväni taloushallinnon hommiin ja ehkä teen sivubisneksenä vähän kirjanpitoa ainakin kaverin yritykselle, ehkä muillekin. Uskon, että elämä kantaa kaikesta huolimatta ja löydän vielä oman paikkani työelämässä. Vielä kolmen kuukauden ajan paikkani on kotona lapseni kanssa ja se on oikeastaan aika jees.

Tapaaminen tuutor-opettajan kanssa

Heräsin tammikuun lopulla lähiopetuspäivänä siihen todellisuuteen, että minulla onkin opinnot jo aika kivalla mallilla. Olin jotenkin kuvitellut, että minulta puuttuisi vapaasti valittavia opintoja vielä reilusti, mutta edellinen tuutor-opettajani olikin vain merkinnyt muutaman hyväksiluetun kurssin väärään kohtaan. Tajuttuani tämän varasin heti tapaamisen nykyisen tuutorini kanssa, jotta voisimme kartoittaa tilanteeni.

Alunperin koulutuksen kestoksi on merkitty 3,5 vuotta monimuoto-opintoja. Minulla on nyt takana 1,5 vuotta, josta viime syksy meni äippäloman ohessa ja ensimmäisen opiskeluvuoden kävin töissä samalla. Tälle keväälle on suoritettavaa 25 opintopistettä, joka on vauvan hoidon ohella ihan kiitettävä määrä, mutta uskon suoriutuvani kouluhommista priorisoinnilla. Olen tarvittaessa järjestelmällinen ja tehokas, ja minulla on vuosien kokemus itsenäisestä opiskelusta niin lukiossa, edellisissä amk-opinnoissa kuin avoimessa yliopistossakin. Lisäksi mieheni tukee minua opinnoissa olemalla vauvan kanssa kotona lähiopetuspäivinäni ja tarjoamalla toisinaan hetken aikaa myös kotitehtäville.

Tuutor-opettajan kanssa palaveeratessa tulevaisuuden suunnitelmat selkenivät mukavasti. Tämän kevään jälkeen minulta puuttuu ainoastaan syventävä harjoittelu ja opinnäytetyö. Alustavasti olen kaavaillut harjoittelua ensi syksylle aikaisintaan lokakuun alusta alkaen, kun toivottavasti lapselle on jo saatu hoitopaikka. Harjoittelu kestänee muutaman kuukauden ja toivon sen johtavan työllistymiseen. Opparia voisin alkaa suunnitella vaikka heti, mutta ajatushautomoni huutaa melko tyhjänä. En jotenkin näe taloushallinnon alaa mielenkiintoisena opparin kannalta, sillä pidän lähinnä laadullisista tutkimuksista ja kirjoittamisesta. En niinkään määrällisistä tutkimuksista numeroineen ja käppyröineen. Niinpä luulen, ettei tässä keväällä edetä juurikaan opinnäytetyön osalta. Sen ehtii tehdä myöhemminkin, sillä opiskeluoikeuttahan minulla riittää vielä. Tuutor-opettajani oli kuitenkin sitä mieltä, että keväällä 2021 voisin vallan helposti napata paperit ulos koulusta ja siirtyä opiskelijasta työelämään.

Minulle alanvaihto tuo toivottavasti pysyvyyttä ja rauhoittaa pätkätöiden ja työttömyyden värittämää elämääni ehkä jopa vakituisen työn muodossa. Tässä elämäntilanteessa sitä kaipaa jotain mihin tukeutua ja säännöllistä palkkavirtaa tilille. Tuutorini suositteli minua hakemaan harjoittelupaikkaa sellaisilta toimijoilta, joiden palveluksessa voisin yhdistää myös aiempaa osaamistani yhteisöpedagogina. Myös sosiaali- ja terveysaloilla tarvitaan taloushallinnon osaamista. Toinen urasuunta voisi olla myös perinteinen tilitoimistotyö, johonm tradenomeja paljon palkkaillaan.

Ajatuksena on suorittaa tämän kevään opintorypäs aikataulussa. Kesällä aion mietiskellä opinnäytetyön aihetta ja harjoittelupaikkaa. Mieskin lomailee kesäaikana, joten varmasti aikaa kuluu myös rentoutuessa. Elokuussa otan yhteyttä potentiaalisiin harjoittelupaikkoihin ja toivon, että syyskuussa saamme tiedon lapsen päiväkotipaikasta, että olisin loka-marraskuussa valmis suorittamaan harjoittelun. Aikataulu tuntuu nyt varsin selkeältä, mutta saa nähdä mitä muuttujia matkaan vielä mahtuukaan.

Ensimmäiset lähiopetuspäivät

Hartaudella odotettu liiketalouden monimuoto-opiskelu pyörähti käyntiin eilen. Viime aikoina työ on maistunut aikalailla puulta ja elämään on kaivannut uusia haasteita, ihmisiä ja lisää sisältöä. Kaikkea tätä sain rutkasti näiden kahden lähiopetuspäivän muodossa.

Jokainen koulun aloitus on omalla tavallaan jännittävä. Vaikka takana on jo yksi AMK-tutkinto ja suoritetut perusopinnot kahdella eri alalla avoimessa yliopistossa, oli torstaiaamuna perhosia vatsassa. Löydänkö paikkani? Sovinko joukkoon? Olenko ainoa alanvaihtaja liiketalouden ammattilaisten joukossa?

Ensimmäinen päivä oli orientoitumista opiskeluun, työskentelymenetelmiin ja -alustoihin. Ilmoittauduimme kursseille, tutustuimme toisiimme, keskustelimme lounastauon ajan uusien opiskelutovereiden kanssa. Noin viidenkymmenen uuden opiskelijan taustat olivat hyvin vaihtelevia. Osalla oli aikaisempia opintoja alalta niin paljon, että he saattoivat hypätä suoraan ylemmälle vuosikurssille. Osa vaihtoi alaa itseni tavoin, osa haki lisää ammattitaitoa ja uusia mahdollisuuksia liiketalouden kentällä.

Oli mukava huomata, että joukkoon mahtui todella laajalla skaalalla ihmisiä. Ikäjakauma oli kattavampi kuin olin ennalta ajatellut ja esittelyissä paljastui mitä hienompia ja erilaisempia titteleitä ja työuria. Mikä rikkaus onkaan tutustua ja jakaa opiskeluaika tuollaisen porukan kanssa!

Tänään siirryttiin jo suoraan opintojen maailmaan työyhteisöviestinnän ja markkinoinnin kautta. Päivän pääteemana oli brändi. Saimme myös pienen maistiaisen pian alkavasta yritystoiminnan jaksosta, jossa suoritamme ensin kansantalouden osion.

Sekä opiskelijat että opettajat tuntuivat olevan hiukan kesäterässä, vaikkakin innostusta riitti puolin toisin. Oppimisalustan tehtävät selkiytyvät ja ohjeistukset täsmentyvät lähipäivinä, ja minunkin on helpompi orientoitua opiskeluun. Aion nimittäin hyväksilukea jo heti alkuun pari kurssia, ruotsi ja viestintä, joista viestintä valitettavasti on yhdistetty aika tiiviisti minullekin pakolliseen markkinoinnin kurssiin. Pieni epäselvyys tehtävien jakautumisesta näiden kahden kurssin välillä sotkee ajatuksiani, sillä en halua tietenkään osallistua hyväksilukemani kurssin asioihin. Etenkin, kun innokkaana pikkuopiskelijana menin jo ilmoittamaan itseni Satakunnan AMK:n verkkokurssille, joka käsittelee henkilöverotusta.

Summa summarum. Opiskelu on kivaa, ruotsin saa hyväksiluettua ja porukka on leppoisaa. Mikäs tässä ollessa ja ensi viikon matematiikan lähtötasotestiä odotellessa.

Tasan kaksi viikkoa ensimmäiseen koulupäivään

Asia, joka vielä äskettäin tuntui kaukaiselta, on nyt parin viikon päässä. Ihan tuossa noin. Lähellä. Aloitan monimuoto-opinnot täynnä intoa, vaikka minua on jo toppuuteltu etukäteen siitä, miten hajoan ryhmätehtäviin ja tentteihin ja miten en pysty sekä työskentelemään että opiskelemaan täysipainoisesti ja miten vähintään oma henkilökohtainen elämäni ajautuu mittavaan kriisiin tämän typerän projektin vuoksi.

Voi olla. Voi myös olla, että saan 3,5-4 vuoden päästä itselleni uuden ammatin. Voi olla, että näillä työmarkkinatilanteilla sellaisestakin on vielä jotain hyötyä. Ehkä työllistyn helpommin, ehkä ensimmäistä kertaa nautin työstäni, ehkä uusi koulutusala mahdollistaa paremmin työskentelyn IBS:n kanssa. Mene ja tiedä.

Ehkä saan burnoutin, potkut ja jään rahattomaksi tyhjän päälle. Ehkä mies lähtee kävelemään, kun keskityn vain taloushallintoon, ehkä lusmuilen kurssista toiseen enkä koskaan valmistu. Mene ja tiedä.

Faktaa on kuitenkin se, että aion yrittää, teen parhaani ja se saa luvan riittää. Jos käteen ei jää muuta, niin ainakin opiskelijakorttialennukset, opiskelijaterveydenhuolto ja perusteltu syy vaihtaa työpaikalla kevyempiin hommiin. Kyllä siinä on jo ihan tarpeeksi plussia tälle projektille.

Pääsykokeet

Eilen koitti pääsykoe nro 1 -päivä. Aamujännitys oli huipussaan tällaisella stressaavalla ja paniikkihäiriöisellä yksilöllä, mutta onneksi selvisin kuitenkin koululle koetta varten. Osallistujia monimuotosuoritustavan kokeeseen oli yllättävän paljon. Parin viikon päästä päiväopintoihin tähtääviä on varmasti vielä rutkasti enemmän. Jännittää saa siis ihan loppumetreille asti.

Asioita, joita kummastelin pääsykokeessa:

• Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa se oma nimi ja hetu jokaiseen koepaperiin?
• Miten joillakin kokeeseentulijoilla ei ollut edes kynää mukana?
• Jos kassit pyydetään jättämään ovensuuhun, miksi ne silti viedään koepaikalle?
• Jos kassi jäi ovenpieleen niin miksi siellä täytyy rampata kokoajan hakemassa jotain?
• Kuinka isot eväät oikeasti tarvitaan kahden max kahden tunnin kokeeseen?
• Ovatko kaikki ihan väjökkejä?

 

Koe sujui ihan kivasti, vaikkakin essee oli tietysti englannin kielisestä aineistosta täsmäkysymys. Sain sentään jotain vastattua. Matikantehtäviin koitin panostaa, sillä niistä saadut pisteet kerrotaan loppupisteissä kahdella. Koitin myös taktikoida monivalinnoissa, sillä vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, kun taas vastaamatta jättämisestä ei rangaistu.

Yllättävän moni poistui kokeesta jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun vihdoin sai ekaa kertaa palauttaa koepaperin. Itse lähdin tunnin kohdalla ja vielä sinne jäi ahkeria puurtajia.

Tulokset saapuvat kesäkuun loppuun mennessä, 45 otetaan, joten määrä ei ole kovinkaan iso. Useampi sata vaikutti kuitenkin olevan yrittämässä kouluun pääsyä. Jään odottelemaan toista koetta ja lopullisia pistemääriä.

Maaliskuuta kohti

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.

 

Töistä ja opiskelusta

Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi, mutta minusta on alkanut tuntua siltä, että olisin mielummin jokin muu. Alanvaihto on käynyt mielessä nykyään yhä useammin ja nyt elämänmuutoksen ja uuteen kaupunkiin muuton myötä olisi mahdollistakin lähteä kouluttautumaan uudelle alalle.

Ongelmaksi on muodostunut se, etten tiedä mitä haluaisin opiskella. Opintojen pitäisi sijaita Turussa, aiheen tulisi olla kiinnostava ja työllisyystilanteen kyseisellä alalla hyvä. Turku mahdollistaa sekä amk- että yliopisto-opinnot ja kallistuisin mielelläni amk-opintoihin nopeuden ja käytännönläheisyyden sekä hyväksilukujen vuoksi, mutten täysin poissulje yliopistoa tai vaikka opistotasoisia opintoja.

Kiinnostuksen mukaan valinta onkin hankala. Minua kiinnostaa vähän kaikki, muttei tarpeeksi oikein mikään. Jo pidemmän aikaa olen miettinyt liiketalouden opintoja, joihin työkkärin painostuksesta hain muutamia vuosia sitten jääden kolmen pisteen päähän. Silloin motivaatiota ei ollut hakuun eikä opintoihin.

Siskoni on valmis tradenomi, joten osaan josasin määrin kuvitella mitä opiskelu olisi. Työllisyystilanne on ainakin Suomen itäosissa aika heikko, mutta ehkä muualla on toisin.

Opinnoilta haluan hyvän työllisyystilanteen lisäksi suomenkielisyyttä. Lisäksi toivon, että opintoihin valinta on sellainen, että tällaisella toista korkeakoulututkintoa havittelevalla on muutakin kuin teoreettisia mahdollisuuksia päästä sisälle. Lisäksi olen kiinnostunut yhä enemmän tietokoneella tehtävästä työstä/opiskelusta.

Pohjalla on tosiaan lukio, amk ja avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden ja journalistiikan perusopinnot.

Osaisiko joku neuvoa tai suositella?