Kuinka yhdistää työ ja sairaudet?

Edellisessä blogissani toin paljonkin esille sitä, että minulla on muutamia kiusallisia sairauksia, jotka osaltaan vaikuttavat arkeeni. Tässä blogissa en ole niistä vielä sen suuremmin kertonut. Nyt kuitenkin ajattelin avata hiukan asiaa.

Olen siis saanut riesakseni sekä paniikkihäiriön että IBS:n eli ärtyvän suoliston. Lisäksi minulla on ajoittaisi migreenikohtauksia ja pari vuotta sitten kärsin myös divertikkeleistä, mutta ne ovat viime aikoina pysyneet poissa.

Paniikkihäiriöön minulla on lääkitys ja suoliston kanssa koitan vain pärjätä. Paniikkihäiriöni on helpottanut huomattavasti iän ja lääkityksen myötä, mutta suoli sen sijaan oikuttelee välillä enemmänkin.

Uusi työ toi mukanaan stressiä ja kiirettä. En ole koskaan oikein ollut aamuihminen ja suolistoni oireilee pahiten juuri aamuisin. Uuden työn myötä herään arkisin klo 4.30-5.00, joka ei todellakaan ole tehnyt elämästäni helppoa viime aikoina. Suolisto tuppaa ärsyyntymään ruuasta, joten aamupala on ehdoton ei tällä hetkellä. Työmatka kestää n. 25min ja siihen en minkäänlaista oireilua kaipaa.

Töissä olen pystynyt syömään, mutta vatsa on oikutellut kipuilemalla ja juoksuttamalla vessassa aika-ajoin. Sisätyössä tämä on ihan ok, mutta fyysisessä ulkotyöosuudessa tämä ei olekaan mikään helposti hoidettava asia. Vessaa ei ole aina lähimaillakaan, eivätkä kivut ainakaan helpota kanto- ja nostotyötä sekä rappusten ravaamista.

Aika hyvin olen kuitenkin pärjännyt. Yleensä pahimmat oireet ovat loppuneet jo aamupäivästä sisätyössä, mutta varmasti koittaa vielä sekin päivä, että uloslähtö tuottaa tuskaa. Niitä päiviä varten voi varautua vain koittamalla ottaa mahdollisimman hyvin soveltuvia ja vähän ärsyttäviä eväitä ja tarvittaessa syömällä imodiumia.

Olen joutunut skippailemaan palaveripullia ja joulusuklaita, että selviän työpäivän loppuun. Toisinaan mennään rappu kerrallaan ja toivotaan, että kipu loppuu. Työni on sellainen, että oma osuutensa on hoidettava, jotta kaikki tarvittava ehditään tehdä.

Apua en ole saanut maitohappobakteereista, kuitulisistä tai muista vastaavista. Kaapissa on vajaa pullo myös pii-geeliä, joka sekään ei tuonut kärsimättömälle kokeilijalle apua. IBs:ää sairastavat syövät usein fodmap-ruokavalion mukaan ja saavat siitä apua, mutta minulla vatsa oireilee kuitenkin pääasiassa stressistä, vaikkakin olen myös joutunut jätämään pois tiettyjä ruoka-aineita. Alkoholi ja kahvi ovat jääneet kokonaan, samoin useita kasviksia välttelen. Suklaa ja pulla ovat vatsalle haaste, jota ei työaamuisin halua ottaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vatsa elää omaa elämäänsä. Suolisto asettaa joitakin rajoitteita, mutta kaikkiin sen ehtoihin en ole valmis taipumaan. Toisinaan se tarkoittaa kipukohtauksia ja kouristeluja, toisinaan taas suolisto taipuukin minun tahtooni. Uskon, että helpot päivät lisääntyvät sitä mukaa, kun stressi uudesta työstä vähenee, eli kevään mittaan toivottavasti saadaan positiivisia tuloksia tämän suhteen.