Mitä uusi työni on opettanut ensimmäisinä viikkoina

Olen nyt ollut Postilla töissä muutaman viikon. Vaikken kovin yksityiskohtaisia selostuksia saakaan jakaa, olen ehtinyt tehdä muutamia huomioita viime päivinä:

• Elämä muuttuu huomattavasti hankalammaksi, kun postiluukun koko on leveydeltään A5-vihko ja korkeudeltaan 3cm.
• Jotkut tilaavat kaiken mahdollisen Kiinasta pikku nyssyköissä.
• Minua tervehditään niin kauan kunnes teen virheen.
• Joulukortti ei välttämättä päädy perille jos osoitekentässä lukee vaan ”Mummolle”.
• Joidenkin elämäntehtävä on lähetellä mukahauskoja posteja paikkoihin kuten ”perse”.
• Mitä tyhjempi pakettirullakko, sitä iloisempi jakaja.
• On eduksi tuntea kaikki postinsaajat; kaikkien sukulaissuhteet, työpaikat, tavat ym., sillä ne saattavat auttaa postin toimittamisessa perille.
• Jotkut Postin ruokakuljetuksen tilanneista vanhuksista ovat kovin yksinäisiä.
• Jos ihminen ei kaipaa mainoksia, laittakoot siitä tiedon postiluukkuunsa/-laatikkoonsa. Ylipäätään kerrostaloasunnon ovessa olisi relevanttia olla nimi… tai edes asunnon numero, tai edes luukku.
• Olisi mukavaa, että posti lähtettäisiin vastaanottajan oikealla nimellä. Ei siis hellittelynimellä, insideläppänimellä, jollain muulla epämääräisellä.
• Helpottaa huomattavasti meitä postilaisia, jos yrityksiin menossa olevassa postissa mainittaisiin yrityksen nimi, eikä vain jonkun siellä työskentelevän henkilön nimi. Etenkin, kun osoitetieto on yleensä vain suuntaa-antava.
• Ala kirjoita osoiteriville ajo-ohjeita, kuten: ”Mutkan jälkeen oikealla kuusen takana oleva talo.”
• Postityöntekijät saa paljon karkkia!