Huhhuh!
En ole vielä koskaan tehnyt töitä, jossa olisi noin paljon tehtävää. Tarkoitan, ettei minkäänlaista ajatusta lorvailulle, muulle elämälle tai kellonajalle tarvitse suoda. Koko ajan on puuhaa ja aloittelijana (lue: hitaana) huomaan jääväni jatkuvasti jälkeen ja joudun painamaan hommia kahta kauheammin.
Toisaalta päivät menevät vauhdilla ja ensimmäistä taukoa alkaa katselemaan vasta, kun kaikki ympäriltä ovat mystisesti kadonneet jonnekin. Porukka löytyy taukotuvasta juomasta toista tai kolmatta kupillista.
Päädyin siis töihin Postille ja voin sanoa, että hetki hetkeltä ymmärrän paremmin postia koetelleita kriisejä, kuten jouluruuhkia, täysiä pakettiautomaatteja, kadonneita posteja, ruohonleikkuu-uutisointia… You name it! Porukka painaa niska limassa hommia ja silti on kiire ja ylipitkiä päiviä. Ymmärrän, että joku posti voi joutua harhaan siinä helvetillisessä postimäärässä, jota itsekin katselen ja käsittelen päivittäin. Joku postiluukku saattaa kolahtaa tai jäädä raolleen, joku paketti on saattanut päätyä kauempaan pakettiautomaattiin. Pääasia nyt kuitenkin on, että tavara liikkuu ja sitä määrää voi olla monen asiaan perehtymättömän vaikea edes tajuta.
Itse närkästyin viimeeksi tällä viikolla, kun omalle ovimatolleni ei ollut laskeutunut keskiviikon mainoksia lainkaan. Myöskään kirjepostia ei ole näkynyt juurikaan parin viime viikon aikana. Välillä posti on ruttuista ja jopa repaleista. Välillä posti tulee liian myöhään. Nämä kiukunaiheet ovat luonnollisia ja usein on tullut naureskeltua postin toiminnalle. Uskon sen kuitenkin kohdallani jatkossa vähenevän.
Tähän alle voitte lukijat avautua suurimmista postia koskevista kriiseistänne.
Hallamaa 